" Paikka, jossa tarun ja
|
Aloitettu 15.10.2016... Vähän vaille neljän vuoden urakka, joka tuntui hujahtavan aivan silmissä siinä muun arjen lomassa, on ohitse ja nyt on päästy taipaleen ensimmäiselle pysähdyspisteelle. Pari päivää on kulunut siitä, kun viimeinkin julkaisin viimeiset luvut Kylmän Veren Kaupunkiin, mutta vasta nyt on aikaa oikeasti pysähtyä ja miettiä kaikkea tapahtunutta ja kokemaani.
Kylmän Veren Kaupunki liittyy kiinteästi I Wonderlandin alkuun ja KVK:n tarina on myös tavallaan I Wonderlandin tarina. Perustin I Wonderlandin yhtenä hetken mielijohteista, joita minulla aina on, mutta ilmeisesti tuon pienen mielijohteen takana oli jokin suurempi ja syvempi toive saada toteuttaa itseäni kirjoittajana, sillä en unohtanutkaan sivustoa parissa kuukaudessa, vaan olen tehnyt siitä pienen osan elämääni. Samoin kävi Kylmän Veren Kaupungille. Muistan, että ensimmäinen I Wonderlandiin aloittamani tarina oli Tylypahkaan liittyvää fanfiktiota, mutta se lopahti ja katosi kuvioista parin ensimmäisen luvun jälkeen. Toinen aloittamani tarina oli sitten Kylmän Veren Kaupunki. En ole varma, sainko idean kirjoittaa salamurhaajasta, joka itse merkataan salamurhan uhriksi jostakin unesta, internetistä vaiko jonkin muun kirjan innoittamana, mutta Varis osoittautui paljon sinnikkäämmäksi tarinan lähteeksi kuin omat Harry Potter-hahmoni. Olen luultavasti viettänyt ainakin yhtä paljon aikaa suunnittelemassa Variksen ja Sagen tarinaa kuin kirjoittamassa sitä, ja yllätyn välillä itsekin, kuinka paljon työtä olen jo sen eteen tehnyt ja kuinka moniulotteiseksi Variksen maailma on mielessäni tullut. Se ei välttämättä vielä Kylmän Veren Kaupungissa näy, mutta itse kirjoittajana näenkin kaiken aika paljon selkeämmin. Kirjoitusprosessin aikana ehdin tehdä aika paljon virheitä ja asioita, joita nyt kadun. Välillä mietin, miksi esimerkiksi esittelin Rhodesin tarinaan, koska esimerkiksi Maestro näkyi Variksen rinnalla kirkkaana jo heti kun hän oli syntynyt mielessäni, mutta toisaalta olen oppinut pitämään hänestä aika tavalla. Välillä taas turhaudun siitä, millaiseksi suunnittelin juonen jo alussa, sillä näen siinä aika tavalla puutteita ja asioita, jotka olisi voinut tehdä toisin, mutta toisaalta tämä on ensimmäinen kertani, kun oikeasti sain kirjoitettua juonen alusta loppuun - ehkä se ensi kerralla menee paremmin. Välillä ehdin katua, miksi edes aloitin koko tarinaa, sillä niin paljon aikaa ja henkistä kapasiteettia ja työtä se vei lopulta elämästäni. Mutta toisaalta en ole varma, kuinka iso päätös tarinan kirjoittaminen oli minun puoleltani; kun idea Variksesta oli syntynyt mielessäni ja olin suunnitellut juonen pääpiirteittäin, se alkoi elää omaa elämää mieleni sisässä, eikä muuta keinoa päästä siitä eroon ollut, kuin kirjoittaminen. Monessa kohtaa en luottanut itseeni tarpeeksi, enkä uskonut että pystyisin lopultakaan kirjoittamaan tarinaa loppuun asti. Olen minä sentään jo siinä paria kymmentä vuotta hipomassa, eikä läheskään kaikki 20-vuotiaat ole kirjoittaneet kokonaista kirjaa tai jotain sen tapaista, mutta tuntuu siltä, että tarinan päättäminen ei monelle muulle aktiiviselle kirjoittajalle ole niin ylitsepääsemättömän vaikeaa. Oma käsitys itsestäni taas on se, että minun keskittymiskykyni on niin lyhyt, etten ehdi mitään mukavaa saattaa loppuun asti, ennen kuin olen jo kiinnostunut jostakin muusta. Se meinasi tapahtua KVK:nkin kanssa, sillä aloitin suunnittelemaan toista valtavankokoista projektia, Letters from Chalineaa kesken KVK:n kirjoittamisen. Mutta ehkä ikä on kuitenkin opettanut ja olen oppinut pitämään itseni ruodussa paremmin, sillä tässä sitä nyt ollaan. Joskus minusta tuntuu, että olen aika hyvä kirjoittaja, koska olen kuitenkin kirjoittanut tarinoita jo siitä lähtien, kun opin kirjoittamaan ja mielikuvitustarinat olivat täyttäneet mieleni jo sitä ennen. Joskus taas, kun luen jonkun toisen kirjoittajan tekstiä tai istun tyhjän Word-dokumentin edessä miettimässä, että mitä nyt, tuntuu siltä, että kaikki on aivan turhaa ja etten kuitenkaan ole tarpeeksi hyvä kirjoittamaan jotakin, joka saisi ihmiset tuntemaan samalla tavoin kuin minä omassa mielessäni tunnen, kun kirjoitan. Tällaisten blogitekstienkin kirjoittaminen on aikamoinen työmaa, koska en vain osaa jotenkin kertoa omasta elämästäni mielenkiintoisesti ja kaikki ajatuksenikin tuntuvat tulevan esiin aivan tönkösti ja epäjohdonmukaisessa järjestyksessä, mutta se on jotakin, jonka kanssa on vain täytynyt oppia elämään - ei kai kaikki kuitenkaan kykene kirjoittamaan ihan kaikenlaista? Mutta vaikka KVK ja minä itse kirjoittajana emme lopultakaan ole täydellisiä, on kokemuksissani objektiivisesti ehkä enemmän hyvää kuin huonoa. Olen saanut toteutettua itseäni ja ajatuksiani. Olen kirjoittanut aiheesta, joka ei minulle ole niin tuttu, sillä puhdas maaginen fantasia on enemmänkin minun heiniäni, kuin jokin synkkä urbaani. Olen saavuttanut tavoitteita, jotka olen aina halunnut tavoittaa, ja sen myötä olen oppinut paljon asioita. Tavoitteiden tavoittelemisesta sanotaan, että tärkeintä onkin se matka, ei se päämäärä. Se on luultavasti totta, ainakin minulle, sillä vaikka viikonloppuna tunsin itseni varsin iloiseksi ja tyytyväiseksi, jos olisin pakertanut neljä vuotta ikävystyksissäni vain noiden tunteiden takia, olisin heittänyt hukkaan neljä vuotta elämästäni. Sen sijaan olen näiden neljän kirjoittamisen vuoden aikana kokenut iloa, surua, pettymystä, toivoa, sekä roppakaupalla inspiroivia hetkiä ja ahaa-elämyksiä, jotka ainakin minulle ovat sitä kirjoittamisen parasta tavaraa. Ja nyt, kun KVK itse on päätöksessä, katson jo tulevaisuuteen ja seuraavaan projektiin. Sillä Sagen ja Variksen tarina ei ole läheskään päätöksessä. Aion keskittyä nyt Chalineaan sen verran kauan, että tunnen itseni valmiiksi ja sitten... päästän Variksen taas lentoon. Ensi kertaan, - Ai, joka on kerrankin aika tyytyväinen itseensä -
2 Comments
“I would always rather be happy than dignified.” Tuntuu kummalta, että kesä on mukamas mennyt ohitse näin nopeaa, mutta ehkä se johtuu siitä, että olen kaksi kuukautta ollut täysipäiväisesti töissä ja nyt kuukauden lomalla. Töiden aikana ei ilmiselvästi oikein ehtinyt tehdä mitään, edes lukea (mikä on minulle aika shokki, onko minusta tulossa aikuinen?). Syyskuussa työt jatkuvat taas, tosin aion saada hieman enemmän tehdyksi silloinkin, mutta nyt elokuussa pitää ottaa kaikki ilo irti vapaa-ajasta, nyt kun sitä on. Aloitan nimittäin ilmeisesti syyskuun loppupuolella myös avoimessa yliopistossa psykologian perusopinnot, mutta en ole yhtään vielä varma siitä, kuinka paljon aikaa siihen menee (aika paljon, uskoisin) ja miten se minun aikatauluuni oikein tulee sopimaan.
Olen taas heittäytynyt Kylmän veren kaupungin kimppuun ja alku on ollut varsin positiivinen. Muistan joitakin aikoja viime vuosina, kun yhtenä päivänä sain kirjoitettua ehkä hieman yli sata sanaa, mutta nyt parina päivänä olen ensiksi kirjoittanut yli 500 sanaa ja nyt melkein 900 ja nyt polttelisi jopa ylittää tuhannen sanan merkkipaalu vielä tänä iltana. Harkitsen tosissani tai puolitosissani sitä, riippuen marraskuun aikataulusta ja siitä, onko töitä kuinka paljon, että voisin innostua osallistumaan NaNoWriMoon, tosin on vielä epäselvää, mitä silloin kirjoittaisin. Letters From Chalinean jatkaminen voisi olla hyvä tavoite, mutta hieman epäselvä, sillä Letters From Chalinea on aika epäselvä elämänkerta, jolle en ole enkä aio suunnitella mitään selkeää loppua, ainakaan ennen kuin olen päässyt ihan kunnolla alkuun. Toisaalta ainakaan nyt ei oikein innosta kirjoittaa jatkaa Variksen tarinaa, eli kirjoittaa KVK:n jatko-osaa, vaikka olen sitäkin tässä vuosikausia muun kirjoittamisen ohella suunnitellut aika pitkälle. Ehkä loka-marraskuussa fiilikset ovat kuitenkin toiset ja innostun heittämään sen sekaan ehdotukseksi. Ainahan voin innostua kirjoittamaan jotakin ihan uutta, vaikka uuden yksittäisen kirjan, mutta tällä hetkellä varsinaisia kirja-aihioita ei ole odottelemassa (paitsi ehkä yksi, ja sekin vaatisi aika lailla kehittelemistä, ennen kuin siitä voisi tulla jotakin). On mukavaa olla lomalla, sillä olen ehtinyt taas lukemaan, olemaan puhelimella ja kirjoittamaan. Asun kuitenkin vanhempieni luona maalla, joten marjastamiseen ja muihin hommiin on mennyt myös aika lailla aikaa, mutta toivon, että ehdin tulevien viikkojen aikana myös piirtää paljon ja rentoutua. Olen jo monta viikkoa koettanut päästä läpi Jane Eyren ja Miksi nukumme-kirjan, jotka ovat molemmat omilla tavoillaan raskasta luettavaa, mutta äänikirjoina olen lukenut kevyttä romantiikkaa, joita olen onnistunut ahmimaan jo pari lähes 1 per päivä -tahdilla. Pitäisi myös vierailla linkinvaihtajien sivuilla tervehtimässä ja lukemassa paljonkin sellaista, mitä en ole ehtinyt, mutta vielä en aio ottaa painetta. Teen siitä lähes aina itselleni niin ison stressin aiheen, että viivyttelen sitä aina tarkoituksella kauemmas. Voisin palastella sitäkin pienemmiksi osioiksi ja tehdä sitä aina vähän kerrallaan. - Ai, joka mielellään kuulisi muidenkin kuulumisia vaikka kommenteissa tai vieraskirjassa, koska on liian laiska ja sosiaalisesti ahdistunut käymään kyselemässä sitä suoraan muilta (mutta kyllä niinkin teen vielä joku päivä) Pidän niin pikaisen päivityksen nyt, etten jaksa edes etsiä mitään sopivaa lainausta tuohon tekstin alkuun. Viime aikoina olen ollut varmaan kaikkein epäaktiivisimpana, jona olen koskaan tämän sivun historiassa ollut (sekä Suntuubin että Weeblyn puolella), mutta en siltikään ole kuollut vaan luovuttanut, vaan yksinkertaisesti tosielämä on päässyt nyt virtuaalielämän edelle.
Olen ollut töissä koko kesä- ja heinäkuun, mutta koska edessä on välivuosi, syksyllä on rauhallisempaa (toivottavasti, töitä saattaa riittää myös silloinkin), joten nyt lupaan ja vannon, että vielä tämän vuoden puolella päätän Kylmän Veren Kaupungin ja paneudun edistämään Letters From Chalineaa ja todistamaan kaikkea sitä taustatutkimusta, jota olen sen eteen tehnyt. Mutta sitä odotellessa, -Ai- "Meille on tärkeää tietää mistä tulemme, sillä jos emme tiedä mistä tulemme, emme tiedä missä olemme, ja jos emme tiedä missä olemme, emme tiedä minne menemme. Ja jos emme tiedä minne menemme, olemme luultavasti menossa harhateille." Aloitanpa tällaisella turvallisella aiheella kuin kertomalla siitä, mitä olen viime aikoina (eli tämän vuoden puolella) lukenut, mainiten eniten ehkä niitä parhaimpia ja huonoimpia tapauksia, joita olen nyt kohdannut. Kerron enimmäkseen omista kokemuksistani, mutta kuvia klikkaamalla pääsee lukemaan kirjan juonesta ja muiden ihmisten arvosteluja. Globaali lukuhaaste Vastikään, kun koulustressi painoi päälle enkä oikein vibannut tavallisen kirjamakuni kanssa, ajattelin kokeilla jotakin uutta ja tsekata hieman kirjoja yhdestä Pinterestistä löytämästäni lukuhaasteesta, jossa poimitaan kirjoja, jotka sijoittuvat eri maihin maapallolla. Valikoin ensiksi kirjoja, jotka itseäni kiinnostivat eniten ja sitten lainailin niitä pieneksi pinoksi asti paikallisesta kirjastosta. Ja alle viikossa totesin, etten taida olla tarpeeksi aikuistunut lukemaan tavallista aikuisten fiktiota. Ensimmäiseksi kokeilin Lumikukkaa ja salaista viuhkaa, joka kiinnosti aluksi todella paljon, koska se sijoittuu historialliseen Kiinaan ja kertoo nüshusta, ainoasta maailman kielestä, joka kuuluu yksinomaan naisille. En kuitenkaan päässyt edes puoleen väliin, sillä luvassa olikin aika paljon todella graafisia kuvauksia pienten tyttöjen jalkojensitomisprosessista, enkä voinut olla suhtautumatta asiaan aika raskaasti. Joten ihan mielenterveyteni takia jätin kirjan kesken ja siirryin kokeilemaan seuraavaa. Muita kesken jättämiäni kirjoja olivat mm. Junot Diazin Oscar Waon lyhyt ja merkillinen elämä, Paulo Coelhon Alkemisti ja Jorge Amadon Gabriela. Vasta kun aloitin lukemaan kirjoja, muistin etteivät kirjojen aiheet oikeasti kiinnosta minua laisinkaan ja usein niiden ihmissuhteet, henkilöiden tekemät valinnat ja tavalliset juonikuviot ainoastaan ärsyttävät minua ja aiheuttavat päänsärkyä. Tai turhaa tuskaa. Ainoa kirja, jonka sain oikeasti luettua loppuun asti oli Manuel Puigin Särkyneen sydämen tango, joka sekin käsitteli (tarkoituksella) pinnallisia, aika typeriä ihmisiä, jotka pettävät ja huijaavat toisiaan ja itseään lähes päivätyökseen. Jaksoin kuitenkin painaa eteenpäin, koska tarinan formaatti on kekseliäämpi ja muodostui erilaisista kirjeistä, tilannekuvauksista, aikatauluista ja muista. Loppujen lopuksi pidin juonesta ihan mukavasti, koska se päättyi tavallaan onnellisesti, tavallaan ei ja niin oli hyvä. En kuitenkaan voi sanoa, että se olisi tavallisesti minun makuuni ja nyt kun olen oikeasti kokeillut lukea jotakin oman mukavuusalueeni ulkopuolelta, pitää ehkä korjata hieman omaa minäkuvaani. Olen siis kaikkiruokainen lukija - ainakin teoriassa. YA-fantasy gone dark Jokseenkin epäonnistuneen lukuseikkailuni jälkeen kiinnostus tuttuun ja turvalliseen fantasiaan jostain kumman syystä heräsi taas, mutta koska siltikin halusin kokeilla jotakin uutta, poimin kirjastosta Joe Abercrombien Vain puoliksi kuninkaan, jota olen katsellut kirjaston hyllyllä vuosikausia, mutta joka ei ikinä ole kiinnostanut niin paljon, että olisin jaksanut sitä kokeilla. Tämä hetki kuitenkin oli juuri oikea, sillä ahmin kirjan parissa päivässä ja sarjan toinenkin kirja meni lähes huomaamatta. Abercrombien kirjat ovat grim dark -fantasiaa, joten henkilöhahmot eivät ole suoranaisesti hyviä ja juoni on usein täynnä taistelua ja matkustamista, mutta kahdessa ensimmäisessä kirjassa pidin henkilöistä todella paljon ja olin täysin rakastunut sekä kirjan päähenkilöihin (kaikki kirjat seuraavat omia päähenkilöitään, jotka toimittavat sitten sivuhenkilön virkaa muissa kirjoissa) että muihin sivuhenkilöihin, ja Abercrombie yllätti minut positiivisesti erilaisilla juonenkäänteillä, joita en ole aiemmin minkäänlaisessa fantasiassa tavannut. Suosittelen trilogian kahta ensimmäistä kirjaa todella paljon sellaisille, jotka synkästä fantasiasta pitävät, mutta viimeinen kirja pilasi minulta aivan kaiken. (Nyt tulee jonkinlaista spoileria muuten, mutta itse ainakin olisin halunnut etukäteen tietää, millaista on luvassa, ennen kuin aloitin viimeisen kirjan tai koko sarjan.) En tiedä onko kyseessä Abercrombien tyyli, vai kokeiliko hän vain, kuinka paljon lukijoita sietää järkyttää, mutta viimeisessä kirjassa hän joko a) tappoi edellisten kirjojen henkilöt, b) tuhosi heidän aiemmissa kirjoissa kehitetyn personaalisuutensa tai c) laittoi heidät tekemään hyvin ärsyttäviä out of character -tekoja. Muissa kirjoissa romanssit, siinä määrin mitä niitä oli, olivat hyviä, mutta viimeisessä kirjassa joko en välittänyt henkilöiden välisistä suhteista ollenkaan, tai ajattelin koko ajan: "Mitä ihmettä minä oikein olen lukemassa?" Vaikka luinkin kirjan taaskin suhteellisen nopeasti, en saanut tarinaan minkäänlaista tyydyttävää loppua tai sitä ihanaa katharsista, kun saan kirjan lopussa itkeä tunteitani ulos ihan vain siksi, että olen kiintynyt kirjan henkilöihin, seurannut heidän tarinaansa ja nyt meidän yhteinen matkamme on päättymässä - olen tunteellinen lukija ja yksi parhaista asioista lukemisessa onkin se, miten pelkät sanat paperilla voivat herättää iloa, surua, vihaa, rakkautta, naurua ja koko joukon muita erilaisia tunteita. Menin kyllä itkien nukkumaan, mutta kyse oli turhautumisen kyyneleistä, sillä kirja pilasi koko iltani. Näin jälkeenpäin voin nauraa itselleni ja sille vihalle, jonka vimmalla vannoin loppumatonta kaunaa Joe Abercrombielle siksi, että hän kehtasi tehdä minulle näin, mutta toisaalta olin sen verran tosissani silloin, ettei naurata kovin pitkään. Ehkä parin vuoden päästä olen sen verran leppynyt, että saatan kokeilla jotakin toista Abercrombien kirjaa, mutta se jää nähtäväksi. Henkilökohtainen suositukseni on siis, että jos kiinnostaa, niin lukekaa kaksi ensimmäistä kirjaa, mutta jos kiinnytte henkilöhahmoihin ja olette samanlaisia kuin minä, niin pysykää kolmannesta kirjasta kaukana. Jos taas olette lukeneet sarjan ja olette eri mieltä kanssani viimeisestä kirjasta (tai koko sarjasta), niin laittakaa kommenttia, sillä tappelisin aiheesta ilomielin :D Matka Kiekkomaailmassa päättyy Terry Pratchett on elämänsä aikana ollut varsin tuottoisa kirjoittaja, ja kun vuoden 2018 puolessa välissä aloin lukemaan hänen Kiekkomaailmaan sijoittuvia kirjojaan, tiesin jo että tulee kulumaan vuosia ennen kuin saan luettua kaikki kirjat. Nyt, alle kahden vuoden jälkeen on lukemattomia kirjoja (ja Kiekkomaailmaan sijoittuvia novelleja) jäljellä enää kolme ja suren jo nyt sitä, ettei niitä olekaan yhtään enempää. Noin neljänkymmenen kirjan aikana olen ehtinyt rakastua sekä Kiekkomaailmaan, sen asukkaisiin että Terry Pratchettin ideoihin, ajatuksenjuoksuun ja kirjoitustyylin, ja viimeisetkin kirjat luettuani kirjoitan tänne blogiin ainoastaan Kiekkomaailmalle omistetun postauksen, jossa hehkutan sarjaa ja varsinkin omia suosikkejani. Vielä yleisesti Ajattelin ensiksi kirjoittaa erillisen blogipostauksen siitä, miten elämä näin muuten sujuu näinä erikoisina aikoina, mutta toisaalta ei ole niin paljon kerrottavaa. Koska kaikissa IB-kouluissa peruttiin loppukokeet ja me oppilaat saamme loppuarvosanat muiden töiden perusteella, tyssäsi koulu ja kokeisiinlukustressi kuin seinään. Olen siis nyt muuttanut kotipaikkakunnalle takaisin, käyn välillä töissä ja muuten koetan tässä nyt aloittaa tekemään kaikkia niitä harrastuksia, joita en koulujuttujen tai töiden takia ole vuoteen ehtinyt tehdä. Se on lähtenyt hieman hitaasti käyntiin ja minun pitäisikin aloittaa jonkinlainen järjestelmällinen päiväsuunnittelu, että saan aikaiseksi mm. kirjoittaa tänne, itseopiskella latinaa, piirtää ja maalata ynnä muita juttuja. Tällainen äkillinen vapaa ei sinänsä haittaa, sillä voin ottaa tämän kesälomana (vaikka ulkona onkin metri lunta), koska kesä-heinäkuu on jo varattu töissäkäyntiä varten. Tosin nyt olen hieman flunssaisena ja pakostakin panikoin välillä, että onko se koronaa, sitten rauhoittelen itseäni, että tuskinpa vain, kun se on enimmäkseen nuhaa eikä yskitä ollenkaan, ja sitten panikoin taas. Tällainen yleinen jännittynyt ilmapiiri tekee minulle selkeästi hyvää... -Ai- "I kind of wonder what it feels like to love something so much that you're even happy to fail at it." Olen jo aika pitkään pohtinut, että vaikka tämä sivusto onkin yksinomaan kirjoituspaikka, olisi mukava mainita myös jotakin kirjoista ja omasta lukuharrastuksestani. Koska kirjoittaminen ja lukeminenhan ovat kolikon kaksi puolta ja on aika vaikea tehdä toista ilman toista.
Joskus luen kirjoja varsinaisesti paetakseni todellisuutta ja esim. arkistressiä, mutta kaikista tärkein syy on ehdottomasti se, että haluan koko ajan käydä uudenlaisissa maailmoissa ja todellisuuksissa. Lempigenreni onkin siis luonnollisesti fantasia, vaikka ajattelenkin itseni hyvin kaikkiruokaiseksi lukijaksi. Joskus haluaisin kyetä nauttimaan tarinasta hitaasti ja huolella, mutta koska olen tottunut pikemminkin ahmimaan kirjoja, en ehkä edes kykenisi keskittymään, lukemaan joka ikistä sanaa ja mietiskelemään niiden merkitystä. Tavallaan siis kirjojen ja tarinoiden määrällä on enemmän väliä kuin laadulla, mutta tavallaan ei - haluan lukea paljon kirjoja, mutta en halua lukea mitään, mistä en erityisesti pidä. Jos aloitan kirjan ja se ei nappaa, hylkään sen todella helposti - maailmassa on varmasti niin monta hyvää kirjaa, jotka vain odottavat, että löydän ne, miksi siis tuhlaisin aikaani lukemalla jotakin josta en välitä. Lukeminen, kirjoittaminen ja tosielämä ovat tietenkin koko ajan vuorovaikutuksessa toistensa kanssa. Jos luen jotakin tietyntyyppistä fantasiaa, haluan myös kirjoittaa sitä. Kirjoitan myös sellaisista asioista ja juonikuvioista, jollaisia haluan myös lukea. Esimerkiksi en hyväksy tarinoihini muita kuin onnellisia loppuja - vaikka eivät olisikaan aina niin "realistisia", haluan silti että kaikkien tapahtumien jälkeen henkilöhahmojen tulevaisuus on edes jokseenkin valoisa, muuten kaikella tapahtuneella ei ole mitään väliä. Jos olen tavallista stressaantuneempi, joko luen enemmän kuin tavallisesti tai sitten ajaudun varikolle, koska olen liian stressaantunut lukeakseni. Tälläkin hetkellä olen eräänlaisella lukukatkolla, koska lukion kolmoskevät on tietenkin omanlaisensa kokemus. Sen seurauksena ja koska olen pitkän aikaa lukenut hieman samantyylisiä fantasiakirjoja, aloin tylsistyä fantasian lukemiseen ja ajauduin ensiksi romantiikan kautta pelkän fiktion maailmaan. Nyt haastan itseäni lukemaan kirjoja eri puolilta maailmaa, koska haluan tietää enemmän eri kulttuureista ja maista, mutta samaan aikaan koetan vältellä sota- ja muita kriisikirjoja, sillä esimerkiksi Khaled Hosseinin Leijapojan lukeminen koulua varten toi minulle vain lisää ahdistusta ihmisyydestä ja maailman tilasta. (Eli lukupakolainen olen, tosiaankin.) Lukemisesta olisi vielä paljonkin sanottavaa, mutta tämä postaus taitaa olla tällainen ensimmäinen esittelykappale. Koetan olla aktiivisempi kirjoittaja täällä bloginkin puolella ja nyt kun taustoitus on poissa alta, voin alkaa kertomaan lisää lempikirjoistani, mielestäni hyvistä ja huonoista juonikuvioista, tietyntyyppisistä kirjoista joita suosittelen ja vaikka mistä muusta. Kirjoista on sen verran mukava puhua, että voin ihan omaksi huvikseni jakaa ainakin jotakin. - Ai, joka aikoo seuraavaksi upota lukemaan Agata Christien Kuolemaa Niilillä (ruotsiksi, koska loppukokeet lähestyvät) - (Kuvat: Unsplash) Olen varmaan koko ikäni taistellut perfektionismia vastaan ja sen voin todeta kokemuksen syvällä rintaäänellä, että on kyllä aivan sairaan vaikeaa koettaa hallita jotakin omaa luonteenpiirrettään. Viime vuosien aikana olen oppinut paljon itsehillintää ja alkanut ymmärtämään, ettei kaiken tekemäni tarvitse olla ihan sitä 100% priimaa, edes niissä asioissa, joihin todella haluan panostaa. Jos siis täydellisyyden tavoittelu olisi minun koko ongelmani, olisin kai sen jo lähes ratkaissut, mutta tietenkään kyse ei ole minun kanssani ainoastaan siitä. Sillä joka kerta, joka ikinen kerta, kun aloitan jonkin uuden projektin kanssa tai työstän uutta ideaa, minun täytyy koettaa hypätä aidan korkeimman kohdan yli. Eivätkä ne tavoitteet aina ole edes saavutettavissa, vaan pikemminkin kuin joku 160-senttinen koittamassa loikkia kahden ja puolen metrin korkuisen riman yli. Puoliksi Jumalattaressa halusin piirtää kuvia tarinan hahmoista - ja päätin siis, että aikaa myöten piirrän hahmokartat kaikista hahmoista. Kaikista. Aloitin Kylmän Veren Kaupungin kirjoittamisen ja jo juonta hahmotellessa päätin, että tuli mitä tuli, kirjoittaisin tarinasta trilogian. Vaikka en ole ikinä edes päättänyt yhtäkään kirjan pituista tarinaa loppuun asti. Kun aloin siirtämään Chalinea-maailmaa ystäväporukan jutuista tänne I Wonderlandiin, aloitin sen mukana myös lähes tolkienmaisen maailmansuunnittelun, joka on vielä tällä hetkellä kesken ja tulee olemaan luultavasti kesken vielä vuonna 2030 - koska aina voi tietää jotakin enemmän. Jos alan piirtämään jotakin kuvaa I Wonderlandiin, en voi ikinä piirtää mitään yksinkertaista ja helppoa ja hyvännäköistä, jonka voisi pian julkaista I Wonderlandissa. Ehei, jos sen kuvan piirtämisessä ei kestä vähintään kahtatoista tuntia, miksi edes yrittää? Tämä Letters from Chalineaan liittyvä kuva kuningatar Azista inspiroi tämänkin blogipäivityksen. En tunne itseäni täysin kotoisaksi, kun koetan piirtopöydällä piirtää heti värillisenä asioita, sillä olen kaikkein tottunein piirtämään lyijykynillä ja harmaasävyssä. Halusin siis kokeilla tekniikkaa, jossa ensiksi piirretään harmaasävyllä ja sitten blendataan värit sisään ja otinko ensimmäiseksi työkseni jonkin helpon testauksen, jotta voisin katsoa toimiiko se oikeasti?
Vai aloitinko heti piirtämään jotain oikean maalauksen näköistä kuvaa Chalinean kuningattaresta ja hänen suojelijastaan, jossa on monimutkainen tausta ja kuningattaren hiukset ja puku ovat täynnä varjoja ja laskoksia ja kiharoita ja lettejä? Tietenkin. Ja nyt parin kuukauden tuskailun jälkeen alan taas hyväksyä sen, että tuon pidemmälle en tätä kuvaa saa tehtyä tämän vuoden puolella ja vaikka polkisinkin hammasta purren eteenpäin, en saisi siitä muuta kuin tuskaa ja turhautumisen kyyneleitä. Ja kaikkein vähiten oppisin jotakin. Eli päätin tämän tähden purkaa tänne blogiin jotakin tästä ongelmastani. Osittain kertoakseni tästä tilanteesta, osittain jättääkseni itselleni jonkinlaisen muistutuksen. Aina ei tarvitse valita sitä vaikeinta reittiä vyötäröön asti lumessa ylämäkeen mennen, kun vieressä kulkee aurattu tie tai edes hyvin tallottu polku. Eli jos tänä ja ensi vuonna I Wonderlandiin saan julkaistua jotakin piirroksia, niiden olisi parempi olla yksinkertaisia kuvia yhdestä hahmosta tai eläimestä kerrallaan, simppelisti hahmoteltuja ja ei kovin vaikeita tekniikkoja vaativia. Ja jos eivät ole, niin sitten te saatte vapaasti tsotsotella minua, kun olen tämänkin vikani unohtanut. Vaikka en saisikaan piirrettyä sen tasoisia kuvia kuin itse haluaisin, en varmaan ikinä tule pääsemäänkään sille tasolle jos koetan jatkaa samalla tavalla. Välillä on vaikea hyväksyä, että on helpompaa nousta hitaammin portaita ylös, kuin kasvattaa siivet ja lentää perille. Mutta sitä se kai on välillä, pakollisia pettymyksiä. "Anna miehelle tulta, niin hän pysyy lämpimänä yhden päivän, mutta sytytä mies tuleen, niin hän pysyy lämpimänä koko loppuelämänsä." Ajattelin pienen hiljaisuuden jälkeen tulla taas kertomaan hieman omasta tilanteesta, mutta vain ihan lyhyesti että ehdin vielä kirjoittamaan Kylmän Veren Kaupunkiakin. Olen ehtinyt kirjoittamaan kahdeksannesta luvusta jo yhden kolmasosan ja siitä kirjoitin hieman yli puolet yhdessä illassa, mikä antoi toiveikkaan ja positiivisen fiiliksen siitä, mihin pystynkään.
Ylipäätään fiilikset on nyt hyvät Kylmän Veren Kaupungin kanssa, koska tiedän minne olen menossa ja olen jo mukavasti yli puolenvälin juonen kanssa. Koskaan aiemmin minulla ei ole ollut näin hyvin suunniteltua tarinaa, sillä tiedän sille alun, keskikohdan ja lopun (joka on tosin hieman hämärässä vielä, mutta olen tiennyt jo alusta asti, millainen se tulee olemaan). Ja olen selkeästi suunnitellut, että Variksesta ja Sagesta olisi ainesta yhteensä kolmeen kirjaan ja toisissakin kirjoissa tapahtuu niin monenlaista asiaa, että kihisen jo innosta päästä kertomaan niistäkin. Mutta yksi luku kerrallaan ja yksi pätkä kerrallaan, eiköhän se tästä. Muiden tarinoiden kanssa taas olen hieman hidastelemassa, sillä Letters from Chalinean kanssa tuli odottamatonta takapakkia ja Puoliksi Jumalatar on jossain pakasteessa odottamassa uudelleensulattamista. Minulla oli sille juoni, mutta se tuntuu todella heikolta enkä ole ihan varma siitä, minne haluan mennä sen kanssa. Ja olen tavallaan päättänyt (juuri nyt kun kirjoitan), etten kirjoita Helga the Witchiin uutta novellia ennen kuin olen tehnyt jotakin Puoliksi Jumalattarelle. Toivottavasti saan siihen pian inspiraatiota, sillä olen juuri nyt lukemassa kaikkein uusinta Apollon-kirjaa ja vaikka niiden lukeminen ei olekaan enää ihan samanlaista kuin joskus silloin pikkuskidinä, kun Rick Riordanin kaikki kirjat oli Just Se Juttu, niin silti Riordanin puolijumalissa ja hirviöissä on aina se nostalginen ja mukava fiilis, tapahtui mitä tahansa. Lähinnä ongelmana on siis se, että haluan kunnioittaa sitä fiilistä ja kirjoittaa jotakin omaa, mutta jossa on se samanlainen puoliveristunnelma. Ja vaikka olenkin nyt lukenut Apollon-sarjaa, aion siltikin sijoittaa Puoliksi Jumalattaren sellaiseen aikajanaan, jossa Apollon-sarjan tapahtumat eivät ole tapahtuneet tai aio edes tapahtua. Koska vaikka olenkin tavallaan päässyt jo yli joistakin juonenkäänteistä, joita niissä uusimmissa kirjoissa on tapahtunut, aion kuitenkin ignoorata Rick Riordanin valinnat ja mennä siinä suhteessa oman mieleni mukaan. Fanfiktio-yläotsikon allahan se Puoliksi Jumalatar lepää, loppujen lopuksi minun sanani on siellä laki. (Okei, ehkä en ole ihan täysin päässyt yli kaikesta tapahtuneesta, enkä välttämättä edes pääse) Mutta niin. Muuten elämässä on koulujuttuja, esseitä, stressiä, plaa plaa plaa... Syysloma on tulossa ja stressaan sen kanssa sitä, että pitäisi ehkä jatkaa kotipaikkakunnalla autokoulun ajamista (jonka kanssa etenen etanamaisen hitaasti, koska aloitin sen vuoden "myöhässä" enkä ole kesäloman jälkeen ehtinyt sitä jatkaa). Mutta olo ei ole sen kanssa kovin innostunut ja epäilen, että saankohan lopulta edes ajokorttia (luultavasti saan, mutta stressihirviö väittää minulle toisin). Mutta senkin kanssa pitää mennä askel kerrallaan ja ehkä tästä suosta lopulta ulos rämmitään. Lukion viimeistä vuotta on kuitenkin enää jotakin kahdeksan kuukautta jäljellä, minkä jälkeen odottaa vapaus - ainakin hetkeksi. Sitä odotellessa, -Ai-
Ja koska siis haluan käyttää Letters from Chalinean kanssa montaa erilaista fonttia, jotta eri "kirjoittajat" on helpompi tunnistaa toisistaan, olen käyttänyt ulkoista sivua kirjoitusprosessiin ja kopioinut sitten koko koodin tänne Weeblyyn, koska sitä tänne onnistuu erikseen laittaa (kuten esimerkiksi tuon gifin, joka kuvastaa tämän hetkistä motivaatiotasoani). Koska minun on pitänyt temppuilla useamman kuin yhden sivuston kanssa, virheitäkin on sattunut tavallista enemmän.
Juuri äsken löysin kuitenkin suurimman virheen mitä on tähän mennessä sattunut. Palasin tänään, kuten tavallisestikin, kirjoittamaan Letters from Chalineaa ja kun menin uusimman luvun ääreen, ärtymyksekseni huomasin, että kaikki aivan vasta kirjoittamani oli kadonnut lies monennenko kerran. Koska LfC:aan pitää teksti lisätä koodina, sitä ei voi jatkaa mitenkään järjestelmällisesti, vaan aina kirjoittamisen jälkeen on helpointa korvata koko vanha koodi uudella. Muistin, että olin edellisellä kirjoituskerralla käynyt katsomassa edellisiä lukuja ja tarkistamassa niissä tapahtuneita asioita. Tietenkin kaikkein pahin oli sattunut. Olen uusimman luvun lisäksi poistanut nyt linkit myös Letters from Chalinean toiseen ja kolmanteen lukuun, sillä olen korvannut kaiken niihin aiemmin kirjoittamani tällä hetkellä keskeneräisellä luvullani... Toinen luku minulla on tallessa ulkoisessa arkistossani, mutta kolmas luku... ei. Minulla ei siis ole muuta vaihtoehtoa kuin koota itseni kasaan, kopioida toinen luku takaisin tänne, kirjoittaa koko kolmas luku uusiksi ja jatkaa sitten entiseen tapaan. Mutta ei tänään. Ei tänään... -Ai, jolla on jo ennestäänkin tarpeeksi huolia- Lakritsipiippu Isengardista haastoi minut vastaamaan tähän haasteeseen, ja tietenkin koska olen aivan koukussa kaikenlaisiin syvällisiin haasteisiin, joissa pitää vastailla erilaisiin random kysymyksiin, ajattelin vastata siihen heti. Jos luette ja kiinnostaa tarttua itsekin haasteeseen, saa niin minun puolesta vapaasti tehdä. Haastan kuitenkin myös ainakin scepticin Perhosefektistä ja Naginin Tarinapuusta. Kysymykset vaikutti ensitutustumisella jo mielenkiintoisilta, joten eikun vastailemaan! 1. Kerro parisuhdetilanteestasi. Jos olet sinkku, puhu sinkkuna olemisen hyvistä ja huonoista puolista.Olen sinkku ja ollut sellaisen koko tähänastisen elämäni ja näillä näkymin ikuisuuksiin asti. En vain ole ikinä ollut niiin kiinnostunut pojista, että olisin metsästänyt itselleni omaa tai panostanut mitenkään erityisesti poikia varten. Sitä paitsi en muutenkaan tutustu kovin hyvin ihmisiin, saatika poikiin, joten mistä ihmeestä minä edes jonkun löytäisin? Taikuudellako? Ainakin tähän mennessä mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä vähemmän sinkkuna oleminen on minua haitannut. Jossakin vaiheessa se häiritsi enemmän, kun olin toivottomasti ihastunut ja tiesin, että kyseessä oli toivoton tilanne, mutta nyt osaan oikeasti nauttia yksinelämisestä ja teidän, että se sopii minulle parhaiten. Tarvitsen niin paljon itselleni omaa tilaa ja nautin muiden seurasta parhaiten silloin, kun saan itse valita milloin olen heidän kanssaan. Siihen siis riittävät kaverit ja perhe ihan hyvin. Lisäksi rakastan itsenäisyyttä ja sitä, että saan päättää mitä teen ja milloin, eikä ole paljon asioita, jotka sitovat johonkin yhteen paikkaan tai elämäntapaan. Ehkä kaikkein tärkein syy, miksi en ole ikinä seurustellut on se, että mitä vanhemmaksi kasvan, sitä korkeammalle standardini vain nousevat. Tulevan kumppanini pitää olla ainakin huumorintajuinen, seikkailunhaluinen, aina valmis johonkin uuteen, hyvä kuuntelija, syvällinen ajattelija, toivottavasti myöskin lukutoukka tai muuten taiteellinen, sellainen ihminen jonka kanssa voin olla 100% oma itseni ja sellainen, joka tykkää puhua asioista eikä pelkää vakavia. Ehkä tässä tapauksessa tuolla jossakin on minulle Se Yksi, koska ainakin 99,99% pojista, joita arjessa tapaan, feilaa standardeissani heti kättelyssä. En tiedä mikä oikeus minulla on olla näin nirso - johtuu ehkä siitä että tiedän olevani itsekin ihmiskunnan kermaa, enhän minä ketä tahansa voi kelpuuttaa. (just kidding) (Tästä tulikin aika pitkä vastaus, mutta en ole ikinä aiemmin kirjoittanut tästä mihinkään, joten ehkä se sallitaan) 2. Missä haluaisit olla 10 vuoden päästä?Jos mun tän hetkiset tulevaisuudenhaaveilut pitää paikkaansa, olen just valmistunut koulusta ja aloittelen työtäni oikeuslääketieteellisenä patologina, mutta se on vielä aika kaukaa haettua ja epävarma haave. Kuitenkin haluaisin olla jossakin työssä tai tilanteessa, jossa tunnen itseni aina välillä todella onnelliseksi ja tiedän, että käytän omia henkilökohtaisia kykyjäni johonkin hyvään tarkoitukseen ja se suo minulle tyydytystä. Olisi myös kiva, että olen onnistunut löytämään itselleni jonkinlaisen arkirutiinin joka tuo minulle onnea, mutta että sen lisäksi olisin ehtinyt vaikkapa matkustella ja kokea erilaisia seikkailuja. Toivoisin myös, että koska olen tällä hetkellä ainakin terve ja hyvässä kunnossa, ettei se siitä lähtisi ainakaan huonompana suuntaan. 3. Mitkä on top 5 ärsyttävintä asiaa mitä tiedät?1. Kun joku ihminen on niin keskittynyt itseensä tai omaan juttuunsa, ettei tajua ettei muilla paikalla olijoilla kiinnosta vähääkään tai että muut tuntee itsensä siinä tilanteensa epämukavaksi. Siihen liittyy usein myös epähumoristiset "vitsit", loukkaavat jutut, jne. Niinku, read the room, dude! Ei se ole niin vaikeaa pistää show välillä tauolle. 2. Riitasoinnut ja epävireet. En usko että minulla on mikään absoluuttinen sävelkorva tai mikään sellainen, mutta joskus jos joku esimerkiksi laulaa täysillä melkein muttei ihan nuotilleen, tunnen sen melkein fyysisenä kipuna. Tämä oli aika random vastaus, mutta tuli vain mieleen. 3. Naiset/tytöt, jotka potkii toisia naisia/tyttöjä alas, jotta itse saisivat olla ylempänä. Ylipätäänkin sellaiset ihmiset ärsyttävät, mutta erityisesti kun kyseessä on naiset. Eikö riitä, että meillä on jo muutenkin paljon vastustettavaa, nytkö meidän pitää taistella toisiammekin vastaan? 4. Tällä hetkellä ärsyttää se, että ilmeisesti A Court of Thorns and Roses -sarja (Sarah J. Maasin kirjoittama) aiotaan kääntää suomeksi ja minä satun vihaamaan koko sarjaa sydämeni pohjasta. Siinä on niin monia juonikuvioita, joita inhoan ja kaikki hyvä mitä siitä löytyy katoaa kaiken muun paskan alle, ettei sitä lapioimallakaan löydä. (En yleensä käytä rumia sanojan mutta tämä on ansaittu poikkeus.) Ehkä jotkut siitä tykkäävät ja se tuo joillekin iloa kun ilmestyy suomeksi, mutta minusta se on ihan Twilightin tasoista tavaraa. Please stop. 5. En tiedä, mikä olisi suomeksi vastine, mutta bandwagon hating. Se mene aina yli, varsinkin internetissä, ja usein sen alkusyy on jokin naurettavan pieni juttu. Jotkut ihmiset ansaitsevat, että heille kerrotaan, että he tekivät jotakin todella väärin, mutta ei ole myöskään oikein, että jonkun ihmisen yltiöpäinen vihaaminen on trendikästä. 4. Mitkä ovat näkemyksesi uskontoon?Uskonto on minulle oikeasti aika tärkeää ja kulkee mun arjessa lähellä (ja kirjoittamisessakin, en tiedä huomaako sitä), mutta se ei ole erityisen näkyvää koska kaikkein tärkeintä minusta uskonnossa on se, että se on henkilökohtaista. Uskonnosta puhutaan niin paljon ja jotkut ihmiset yrittää niin epätoivoisesti käännyttää tai pakottaa ihmisiä omaan uskontoonsa, että se tuntuu itsestäkin kamalalta. Ei ketään voi pakottaa taivaaseen jos ne ei halua, ei ketään saa jankuttamalla uskomaan Allahiin tai jedeihin jos ne eivät itse sille avaa korviaan. Ei väkivalta eikä suostuttelu auta niin henkilökohtaisissa peruskysymyksissä, ihmiset on olleet täällä vaikka kuinka kauan eikä vieläkään tajua sitä, ilmeisesti. Yksi pahimmista on ehkä jotkut hyvin uskonnolliset perheet, joissa vanhemmat pakottaa lapsensa seuraamaan jotain todella tiukkoja sääntöjä ja sitten lasten pitää esimerkiksi paeta tai joutua perheensä hylkäämäksi, jos ei halua olla siinä uskonnossa enää (tätä näkyy kyllä niin kristillisyydessä kuin islamissa kuin muuallakin, ei tässä auta ketään sormella osoitella). Siinä on vain jotakin niin sydäntä särkevää, koska kasvatuksella on niin iso merkitys siihen, mitä meistä lopulta tulee. Usein kun uskonnosta puhutaan, keskiössä on ne ulkoiset ja muille näkyvät merkit, esim. uskontokiistat, tiukat säännöt, skandaalit ja tekopyhyys jne, mutta usein unohtuu juuri se uskonnon henkilökohtaisuus. Että se tuo pohjan elämälle ja tukee ihmistä tuli mitä tuli. Että se tuo ihmisiä yhteen ja tuo mukanaan iloa ja onnea, silloin kun se on tehty oikein ja on aitoa. (En koeta käännyttää ketään, älkää huoliko, tuo on vain minun näkökulmani.) Ulospäin omassa elämässäni uskonto näkyy ehkä eniten omissa valinnoissani. 5. Mikä on lempi lohdutusruokaasi ja miksi?Suklaa, koska suklaa on ihanaa. Tai sitten jokin hyvä, kermainen keitto - koska se lämmittää sekä kehoa että mieltä ja tulee turvallinen olo. (Näitä kysymyksiä on niin paljon, että olen vielä puolen yön aikaan tällä jos käytän 20 min jokaisessa, joten nyt tulee lyhyitäkin. Jos menee pitkään, jatkan kyllä vasta huomenna.) 6. Lapsuutesi lempilelu?Ei mahtanut olla yhtäkään ylitse muiden -lelua, mutta muistan yhden Baby Bornin, jonka sain kummisedältäni joululahjaksi ja jonka nimi oli Pete. En tainnut sillä niin paljon leikkiä, mutta se oli ainakin MINUN. (Ainakin ne, jotka ovat perineet isosiskoilta ja/tai -veljiltä paljon tavaroita ymmärtävät, mistä puhun.) Vietin kuitenkin tietääkseni enemmän aikaa leikkien erilaisia mielikuvitusleikkejä ja majaleikkejä, joten leluja niissä ei niin paljon tarvittu. 7. Mitkä on sun guilty pleasures ja miksi?En tiedä, onko minulla kovin paljon niitä, koska yleensä jos tykkään jostakin niin hyväksyn sen huolimatta siitä mitä se on ja nautin siitä täysin rinnoin. Ehkä tavallaan tosi musta huumori ja oikeista murhista ja rikoksista kertovat kirjat/sarjat, koska tiedän että on ehkä hieman kyseenalaista, että tykkään niistä niin paljon, mutta jos aion leipoa siitä jotenkin mulle tulevan ammatin, niin kai se on sallittua? 8. Kirjoita 11 mielenkiintoista faktaa itsestäsi. En tiedä siitä, miten mielenkiintoisia nämä ovat, mutta koetetaanpa. Ja näitä oli muuten erityisen vaikea miettiä, arvostakaa työni tulosta.
9. Kirja, jonka voisit lukea uudestaan ja uudestaan kyllästymättä?Harry Potterit ehdottomasti, koska niitä kirjoja on seitsemän eikä niistä voi ikinä muistaa kaikkea ja niissä on niin monta pikkujuttua, jotka on taas kiva muistaa uudestaan. Olen lukenut myös Stephenie Meyerin Vieras -kirjan ainakin kolmesti läpi ja tykkään siitä ideasta ja toteutuksesta niin paljon, että voisin kyllä lukea uudestaankin vaikka heti. Vaikka onkin Twilightin kirjoittajalta, silti yllättävän hyvä ainakin minusta. 10. Mitä kadut eniten elämässäsi?Sitä, että valvoin ensimmäisen ja (toivottavasti) viimeisen kerran elämässäni koko yön läpi ysiluokan yökoulussa, päädyin tilaan joka vastaa suunnilleen yhden promillen humalaa ja kirjoitin yhdelle puolituntemattomalle ihmiselle kilometriviestin, jossa purin ajatuksiani ja avauduin itsestäni, ja lähetinkin sen vielä. Väsymys tekee ilmeisesti huonoa minun impulssinvaimennuskyvyilleni, mikä on vähän paha koska käytännössä koko elämäni perustuu siihen, että pysyn 24/7 kontrollissa omista teoistani... En sen jälkeen ole enää kovin usein ihmisille avautunut, varsinkaan sellaisille, joita en tunne todella hyvin. Muistelen tapausta vieläkin kauhulla iltaisin ja haluaisin motata mennyttä itseäni naamaan. 11. Mikä on yksi lempi TV-sarjoistasi ja miksi?Vuosi sitten olisin ehkä vastannut Game of Thrones, mutta nyt ehdoton vastaus on Brooklyn Nine-Nine. Se on niin täynnä huippuja juonenkäänteitä, erilaisia hahmoja, luonnollisia hahmonkehityksiä ja interaktioita sekä tietenkin aivan täynnä justiinsa minulle sopivaa huumoria. Olen katsonut sen läpi jo kahdesti (ja katson varmasti vielä 100 kertaa uudestaankin), ja siltikin nauran vielä vedet silmissä. 12. Kuinka olet muuttunut viimeisen kahden vuoden aikana?Kaksi vuotta sitten muutin ensimmäistä kertaa pois kotoa ja uudelle paikkakunnalle, joten sen jälkeen olen varmasti kasvanut ja itsenäistynyt todella paljon. Olen oppinut ainakin sen, etten halua enkä aio kasvaa koskaan vanhaksi. 13. Kerro 5 julkkista joiden ulkonäkö miellyttää silmääsi ja miksiOho, tähän kysymykseen en kyllä osaa vastata, koitin miten kovasti tahansa. Lähinnä ongelmana on se, että ajattelen ainakin melkein kaikkien julkkisten olevan todella kauniita/komeita ja nyt kun koetan miettiä ainoastaan kymmentä henkilöä, meinaa tulla blackout. Ainoa, joka tulee mielee on Natalie Dormer, koska sen vino hymy on jäänyt ikuisiksi ajoiksi mieleeni. Tykkäänkin yleensä enemmän sellaisista ihmisistä, joissa on jokin erityispiirre joka tekee heidät erottuviksi, sellaisen perus(plastikki)kauniin sijasta. 14. Jos sinulla olisi 1 000 000€ tuhlattavana, kuinka tuhlaisit sen?Ensinnäkään en kai tuhlais, vaan järkevänä ihmisenä pistäisin suurimman osan siitä säästöön ja kasvattamaan korkoa. Siitä sitten riitäisi vuosikausiksi iloa minulle ja muillekin, koska voisin jaella rahaa jatkuvasti ystäville ja sisaruksille ja hyväntekeväisyyteen. Itse tuskin käyttäisin kovin paljon siitä rahasta, hankkisin itselleni todennäköisesti jonkin pienen paikan maailmasta, johon asettua, rakennuttaisin sinne minikodin ja sitten se olisi siinä. Kirjoja kai ostaisin silloin tällöin ilman huolenhäivää, mutta se tuskin lopulta kasvaisi niiiin isoksi summaksi, että ihan tuhlarista kävisi. Ja jättäisin itselle eläkevaroja, että voin vanhana elää huoletta ja jättää vielä perintöäkin esim. kummilapsille. 15. Jotakin, mitä kaipaat.Sitä, kun teininä ja lapsena oli niin paljon vapaa-aikaa, eikä tarvinnut huolehtia niin paljon tulevaisuudesta kuin nyt. Ehkä johtuu siitä, että olen nuori aikuinen ja opettelen just kaikkea tätä itsenäistä elämää ja sen seassa luovimista vaikka haluaisinkin olla vielä lapsi. Mutta jos saisin takaisin saman aikataulun ja samat elämänpuitteet kuin lapsena, ottaisin siitä kyllä kaiken irti. (Tämä kaipaus johtuu kai myös siitä, että töiden takia en ole kuukauteen ehtinyt viettämään kovin paljon vapaa-aikaa, varsinkaan lukemisen parissa. Ja silloin, kun en saa lukea, en kyllä saa tehtyä mitään muutakaan.) 16. Listaa 10 ihmistä, eläviä tai kuolleita, jotka haluaisit kutsua päivälliselle. Mitä kuuluisi menuun?Neljä parasta kaveriani ainakin, koska jos on pakko sosialisoitua, niin ainakin voin tehdä niin tuttujen ihmisten kanssa. Sitten mummi ja pappa, jotka molemmat kuolivat silloin kun olin vielä siinä 5-7 vanha. Olisi kiva, että ne saisi nähdä, millainen minusta on kasvanut nyt (en ole ajatellut tätä aiemmin ja yhtäkkiä alkoi itkettää - no, itketään sitten). Sitten ehkä yksi ystävä, jonka kanssa asuin vuoden samassa kämpässä, mutta en ole enää pitkiin aikoihin nähnyt ja kunnolla saanut viettää aikaa ja keskustella. Sitten (koska en enää keksi ketään tiettyä), kolme yllätysihmistä: sellainen ihminen, joka olisi minulle täydellinen elämänkumppani (koska olen niin laiska, että en jaksa etsiä itse); sellainen ihminen, jonka kanssa olen joskus ollut tuttu tai puolituttu ja jonka kanssa olisin tullut todella hyvin toimeen jos vain oltaisiin saatu aikaiseksi kunnolla tutustua; lisäksi vielä tulevaisuudesta joku ihminen, jonka tulen vielä joskus tapaamaan ja ystävystymään. Lisähaaste olisi, jos en tietäisi etukäteen, kuka niistä on kuka. Menu olisi ehkä, että yhdessä laitettaisiin jotakin ruokaa ja sitten syötäisiin. Ehkä lohikeittoa tai jotakin muuta, jossa ei ole punaista lihaa (koska yksi ystävistäni ei sitä syö ja ei muutenkaan jaksaisi ehkä mättää lihaa ähkyksi asti). HUH, kun oli pitkä haaste vastata! Piti oikeasti ihan kunnolla kaivella aivoja ja etsiä joihinkin kysymyksiin vastausta. Pohtimista ainakin riitti... ja vastauksistakin taisi tulla suurimmassa osassa aika pitkiä. Kolme päivää minulla tähän vastaamiseen meni (tosin ne päivät olivat muutenkin kiireisiä), mutta selvisin ainakin tähän asti.
Jos selvisit itsekin tänne, niin onnittelen. Mitäs jos seuraavaksi ottaisit itsekin haasteen vastaan tai jos pari kysymystä kiinnosti erityisesti, niin kommentteihin saa vastata ja perustella. Olisi todella kiva kuulla teidänkin mielipiteitä ja ajatuksia! “When you can't cheat the game, you'd best find a means to cheat the players.” Heinäkuu on nyt syöksylähdössä ja minunkin kesäni vaihtaa nyt hieman eri vaiheelle, kun kuukauden kestävät kesätyöt alkavat. Asuntojahti ensi syksyä varten painaa päälle ja soittaa ärsyttävästi hälytyskelloja koko ajan jossakin tuolla mielen syvyyksissä, joten jos sen saisi mahd. pian alta pois niin olisin kiitollinen. Lisäksi ilmottauduin parin päivän miettimisajalla autokouluun ja ilmeisesti sinne ollaan nyt menossa, oli jo aikakin kyllä. Pelottaa vain hieman, että millainenhan kuski minustakin harhailevasta haaveilijasta tulee (helpottaa se tieto, että kyllä minuakin huonompia kuskeja varmaan on sentään). Kaiken tämän hyörinän keskellä (hyvästi rentouttava kesäloma) koetan silti priorisoida tänne kirjoittamista ja toivottavasti sitten kykenenkin siihen. Viikonloppuna olin reissussa ja sen takia pidin pienen tauon kirjoittamisesta (joka tuntuu noin viiden vuoden mittaiselta) ja toivottavasti tämän blogitekstin kirjoitettamisen jälkeen pääsen taas kirjoittamisessa täyteen vauhtiin tässä parin päivän sisällä. Tämä oli nyt tällainen lyhyt elämänpäivitys, koska sen suurempia infoja kirjoittamisesta ei ole, mutta toivottavasti niitäkin tulee vielä ennen koulun alkua! (Anteeksi, että mainitsen koulun ja kouluhommat näin usein, pitäkää te muut opiskelijat rauhassa lomaa kaikesta sellaisesta!) -Ai- |
Here lives...Ain ajatuksia elämästä, mahdottomasta ja mahdollisesta. Fantasiatarinoita, kirjoitushaasteita, muita aivoituksia... Aktiivisuus: 29.10.2023 Muistin taas IW:n olemassaolon ja tulin katselemaan, miltä paikat näyttävät. Milloin kirjoitus jatkuu? En tiedä. Mutta ihan hyvin saattaa olla lähitulevaisuudessa :D 1.12.2022 Julkaisin Unipäiväkirjaan neljä uutta unta ja blogiin koosteen lokakuun mieleen jääneistä kirjoista :) 30.11. Marraskuu selvitty ja kirjoitushaaste täytetty! Julkaisen lähipäivinä juttuja ja loppuajatuksia ja nyt on helpottunut olo, sain tänään loppuun saatettua jopa kaks pitkään kestänyttä projektia 28.11. HUH! Jättäydyin taas aikataulusta jälkeen useammankin päivän, mutta sain kirittyä sitä kiinni. Kaksi päivää jäljellä ja ajattelin sitten jälkeen julkaista kerralla kaiken sen, mikä tässä vaiheessa julkaisukelpoista on, sekä loppuajatuksia. Linkinvaihto:
The Wolf's Cry (Suden huuto) Paper Angels Valti Huurresuudelma Meduusameri Ahoniitty Medea Tarinapuu Kissajuttuja Saniaiskanjoni Listattu: Ensemble Mag Mell Nefarious Epäaktiiviset: Tulevaisuuden Heimot Perhosefekti Friosao Päivitetty viimeksi 15.9.2020 Archives
February 2023
Categories |