" Paikka, jossa tarun ja
|
“Bryony began laughing, with a great deal of bitterness to be sure, but still, laughter. That had always been her great gift and her besetting sin, that even in the darkest and most somber times, she had the urge to laugh.” Olen hieman jälkijunassa näin kirja-ajatusten ylöskirjoittamisen kanssa, mutta en ole ottanut asiasta suuremmin stressiä. Ajattelin kirjoittaa ajatukset ylös silloin kun ehdin, kirjoittelin suurimman osan ajatuksista ylös jo tamminkuun loppupuolella ja nyt löytyi aikaa viimeistelyyn. Jos tarkastelen tilastoja, niin marraskuussa luin ja kuuntelin 7 kirjaa ja joulukuussa 12, mihin joululomalla uskoakseni oli oma osuutensa. Kohdalle osui peräti 8 viiden tähden kirjaa, mutta pari niistä olikin vanhoja suosikkeja ja osa oli hyviä uusia sarjoja tai kirjailijoita, joiden lukemista olen sitten jatkanut. Neljän tähden kirjoja oli taas 10, mikä saa minut epäilemään, että olenko kovin lepsu arvostelija, mutta kun katson noita luettujen kirjojen nimiä, niin kyllä minä niistä myös todella pidin, eikä ole jälkeenpäin pitänyt mennä alentamaan arvosteluja. Yhtä lyhyttarinaa en ilmeisesti arvostellut. Ja sitten joitakin ajatuksia kirjoista, joista jäi jotakin ajatuksia mieleen:  A Desolation Called Peace (Teixcalaan #2) - Arkady Martine Aloitin Teixcalaan-sarjan kuuntelun booktubesuosituksen perusteella, vaikken kovin usein scifiä luekaan, mutta kun tätä sarjaa mainostettiin avaruusoopperana ja murhamysteerinä niin pitihän näitä ainakin koittaa lukea. Scifi voi genrenä olla aika vaikeasti lähestyttävä ja tämkin kirja on melkein 500 sivua pitkä, mutta kyllä sellaisissa sivumäärissä voi myös saada aivan uskomattoman hyvän tarinan kerrottua, kun vain siihen paneutuu. Arkady Martine osaa kyllä rakentaa vaikka minkälaisen maailman ja sellaisen tarinan, joka pitää kyllä mukanaan eikä päästä irti. Kun aloitin A Memory Called Empiren ja kuuntelin sitä äänikirjana, kaikki erikoiset nimet ja käsitteet ja poliittiset elementit sekoittivat kyllä pään (enkä vielä tänä päivänäkään tiedä, miten suurin osa niistä sanoista ja nimistä kirjoitetaan), mutta kun niihin ajan kanssa tottui, niin kirjan maailmaan upahti aivan täysillä. Muistelen nähneeni Teixcalaanista untakin, tai jossakin vaiheessa ajattelin sitä melkein kuin se olisi oikeasti olemassa. Teixcalaanissa olisi kyllä aivan mahtava käydä, mikä tavallaan on yksi Martinen käsittelemistä teemoistakin (ja mikä kolahti siis itseenkin). Teixcalaan on kolonialistinen imperiumi, jonka yhtenä päätarkoituksena on sotia ja laajentaa valtakuntaansa ja jonka asukkaat katsovat kaikkia muita alaspäin, mutta samalla siellä on niin paljon hienoa nähtävää ja koettavaa ja se on paikkana niin kaunis ja rikas, ettei voi olla viehättymättä. Anyway, minun teixcalaanli-nimeni olisi Nine Sunflower :)  We Have Always Lived in the Castle - Shirley Jackson Miten urbaanilegendat syntyvät? Miltä tuntuu niistä henkilöistä, joista urbaanilegendoja kehitetään? En ollut koskaan erityisemmin miettinyt tällaisia asioita, mutta We Have Always lived in the Castle antoi kyllä vastauksen niihin ja enemmänkin. En kokenut kirjaa mitenkään pelottavaksi tai erityisen jännittäväksi, vaan lähinnä hyvin surulliseksi ja traagiseksi, mutta ymmärrän myös miksi se on klassikkoteos. Siinä oli hyvä tunnelma ja koko ajan epäili hieman sitä, mikä on totta ja mikä ei, ja tietyt stereotypiat oli käännetty päälaelleen (esim. yhteisöstä erillään asuvat ihmiset ovat niitä hyviä, kylässä asuvat ihmiset niitä pahoja). Pidin sitä juuri ja juuri neljän tähden kirjana, koska keskityttiin vähän liikaa tunnelmalliseen kirjottamiseen mistä en niin tykkää ja jotkut juonikuviot olivat vähän ennalta arvattavia, mutta sitten jotkut juonikuviot ei olleet ennalta arvattavia ollenkaan ja loppu jätti kyllä niin paljon kysymyksiä että huh!  The Crown Conspiracy (The Riyria Revelations #1), Avempartha (TRR #2), Nyphron Rising (TRR #3) - Michael J. Sullivan En ole pitkään aikaan lukenut ihan kunnolla klassista fantasiaa, mutta on vaikea päästä klassisemmaksi fantasiaksi kuin mitä Michael J. Sullivan on näissä kirjoissa kirjoittanut. Salamurhaajia, ritareita, kuninkaita, palkkasotureita, velhoja ja noitia, kääpiöitä, haltioita, hirviöitä ja talonpoikaisia, valtaa havitteleva uskonto... Oi että. Tutut elementit olivat näkyvillä, mutta Sullivan kirjottaa niitä kyllä hyvin vahvasti omalla tavallaan eikä tarina ole kovin ennalta-arvattava, mikä on aivan sairaan siistiä. Pidin varsinkin sarjan alussa siitä, miten leikkisä ja tunnelmallinen tarina osaa olla samalla kun myös pahoja asioita tapahtuu, mikä toi mukavaa tasapainoa, mutta kyllä Avemparthan loppuun mennessä juttu oli kyllä osannut mennä aika synkäksi, eikä se siitä ole kovin piristynyt, kun olen jatkanut sarjan lukemista sen jälkeen. Koronan ja muutenkin maailman yleisen tilan muuttumisen myötä en ole kovin helposti kestänyt lukea kovin synkkiä juttuja, mutta vaikka lukeminen olikin raskasta, olen kuitenkin halunnut jatkaa ja tietää mitä tapahtuu. Ja vaikka olenkin monessa kohtaa tuntenut melkoisesti toivottomuutta, niin se on tehnyt tavallisesti asioiden järjestymisen vain entistä ihanammaksi ja toivo elää, että viimeisen kirjan lopussa asiat järjestyvät vielä ainakin jotenkin hyvin päin, vaikka ihmiskunnan tuho onkin oikeastaan vähän niin kuin tulossa. Nyt on jo helmikuun alku, enkä ole vielä aloittanut viimeistä kirjaa, sillä arvaan jo siinä tapahtuvan paljon kaikenlaista, mutta on hyvä myös kai tietää omat rajat ja mitä itse pystyy kestämään.  Finnikin of the Rock (Lumatere Chronicles #1) - Melina Marchetta Jos pitää puhua synkkien aiheitten ja ihanan toivokkuuden yhteentulemisesta, niin tämä sarja on siinä aivan kärjessä. Ehkä Riyria Revelations muistutti minua siitä, kuinka paljon tykkään klassisesta fantasiasta ja sitten muistin kuinka paljon tykkäsin näistä kirjoista, koska piti alkaa lukea tätä sarjaa uudestaan ja piti alkaa heti. Ensi lukemisella en pitänyt sarjan ensimmäisestä osasta yhtä paljon kuin kahdesta seuraavasta osasta, mutta nyt osasin arvostaa tätäkin ja oikeasti rakastan näitä kirjojen henkilöitä niin paljon. Kirjan henkilöille on tapahtunut ja tapahtuu pahoja (okei, hirveitä) asioita, mutta silti tarina onnistuu kuitenkin koko ajan olemaan täynnä toivoa ja idealismia. Eivätkä pahat asiat missään vaiheessa tapahdu shokkiarvon vuoksi, vaan siksi että niiden jälkeen mietitään pitkään niistä selviämistä, hyväksymistä, anteeksiantoa, toisiin tukeutumista ja yhteen kuulumista. Ja niin, rakkautta... :D  Nettle & Bone - T. Kingfisher Taaskin booktube-suositus, joka pääsi heti suosikkihyllylle ja haluttaisi jo melkein heti lukea uudestaan. Kirjassa kirjoitetaan klassinen satu uusiksi, eli prinsessa joutuu tekemään mahdottomia tehtäviä (kuten punomaan nokkosista lankaa, harjoittamaan eläinnekromantiaa ja muuta mukavaa) pelastakseen sisarensa pahan prinssin kynsistä. Mutta ai että, kuinka hyvin se on kirjoitettu ja kuinka hyvin sitä "kliseetä" on käytetty! T. Kingfisher on ilmeisesti fantasian lisäksi kirjoittanut kauhukirjoja, joten hän osasi kyllä punoa tarinaan mukaan hyytävän synkkiä elementtejä ja samalla pitää tarinan aidontuntuisena, kevyenä ja mukaansatempaavana. (Hmm, alan huomata jonkinlaista trendiä näissä mun suosikeissa.) Luin vuoden 2022 viimeisenä kirjana myös toisen T. Kingfisherin kirjoittaman kirjan eli Bryony and Rosesin, joka on Kaunottaren ja Hirviön uudelleenkerrontaa. Se ei yltänyt ihan samalle tasolle kuin Nettle & Bone, mutta oi että senkin tunnelma oli aivaan sairaan hieno. Suosittelen puutarhuroinnin ja kummittelevien talojen ystäville ja pahojen haltioiden/luonnonhenkien vihollisille. Nyt kun muistelen tätä, niin olisi mukava kyllä lukea tämäkin taas uudestaan, ihan jo tunnelman takia ja siksi, että ennen Flynn Rideria Hirviö oli kyllä ylivoimaisesti paras Disney-prinssi (hirviömuodossaan, tietenkin). Tykästyin T. Kingfisherin kirjoitustyyliin ja tarinankerrontaan ihan tosissaan, ja ajattelin lukea ainakin kaikki hänen kirjoittamansa aikuisten fantasiakirjat, ehkä kokeilla niitä kauhu/trillereitäkin. Hänen kirjoitustyylinsä ja aiheensa sopivat minun makuuni kyllä täydellisesti, joten tekee mieli nähdä jatkuuko tämä trendi. Tässä oli siis parilta edelliseltä kuulta ajatuksia, seuraavaksi olisi mukava vielä koettaa jonkinlaista viime vuoden yhteenkoontia, mikä voi olla vaikeaa. Goodreads onneksi antaa mukavasti tilastoja siitä, paljonko olen lukenut ynnä muuta, mutta en ole varma, pystynkö karsimaan jonkinlaista viime vuoden Top 10 listaa. Onnistuukohan edes Top 22... - Vuotta chillisti aloitteleva Ai -
0 Comments
|
