" Paikka, jossa tarun ja
|
"'Every day is a gift, Jake. Of course sometimes it's a horrible gift you don't want.'" Kesä on kulunut ja minusta ei ole täällä paljon kuulunut, mikä ehkä vaatii oman postauksensa (tai voin tiivistää sen lyhyesti: äänikirjat, maalaus, marjastus, vaatteiden ompeleminen, perhe, äänikirjat, kaverit, yliopistoon pääsy, muutto, äänikirjat, laiskuus, puhelinpelit, kutominen, puhelin, kirjat ja vielä kerran äänikirjat. En ole siis ottanut kovin paljon stressiä siitä, että kirjoittaminen ei ole kovin paljon edistynyt, vaikka YOPT on aivan täysin jumissa, mutta se ei ole vielä tämän päivän murhe eikä tämän postauksen pointti.
Ennen elokuuta luin koko kesän aikana virallisesti sen 1-2 fyysistä kirjaa, mikä on minun mittakaavalla melkoinen '???' - mutta. Erehdyin kesäkuussa ostamaan kuukaudeksi rajattomasti Bookbeat-aikaa, sitten se vahingossa jäi päälle heinäkuunkin ajaksi, ja kun kirja oli kesken, niin täytyi sitä vielä jatkaa elokuuhun asti; kolmessa kuukaudessa kuuntelin siis Bookbeatissa sen 27 kirjaa, mikä ei ole lopulta ollenkaan paha. Tänään on viimeinen päivä elokuun tilauksesta ja vaikka yksi kirja on vielä kesken (:l) koitan vastustaa kiusausta ja koittaa kerrasta poikki -ratkaisua, sillä haluan viimeinkin taas aikaa lukea perinteisiä kirjoja ja tehdä jotakin muutakin, kuin koko ajan näpertää jotakin kuulokkeet korvilla. Bookbeatissa kaikkein koukuttavinta on se, että se on niin kätevä, kun tekee jotakin muuta. Alkukesästä minut buukattiin (minun mielipidettäni ei varsinaisesti kysytty) maalaamaan mummolan ulkorakennuksia, joten se oli lopun alkua, sillä niin yksinkertaisen homman mausteeksi täytyi saada jotakin, joka viihdyttäisi sillä aikaa, kun maalailin. Äänikirjat suhahtivat ohi sellaista vauhtia, että jossakin vaiheessa hoksasin maalaavani ihan kysymättä vapaaehtoisesti (???) ja kun maalaukset oli tehty, suunnistin marjametsäänkin mielessä enimmäkseen se, mitä senhetkisessä kirjassa oli meneillään, ei ne marjat. Perhe sai kyllä tottua tyttäreen ja siskoon, joka istui olohuoneessa ompelukoneen ääressä luurit korvilla - kun äänikirja oli päällä, en kuullut, en nähnyt ja jos joku puhui/huusi minulle jotakin asiaa, reagoin siihenkin hyvin vastahakoisesti, eli olin varsin erinomaista seuraa :) Nyt kun syksy tulee, olen samalla ehkä hieman kypsynyt äänikirjojen kuuntelemiseen ja kaipaan jo sitäkin, että saan lukea niitä kirjoja, joita ei äänikirjamuodossa löydy ja tekemään niitä asioita, joita ei voi tehdä samalla kun kuuntelee jotakin - esimerkiksi kirjoittamaan. Äänikirjoja tulen tarvitsemaan kyllä vastedeskin, koska koulumatka on n. 20 min, mutta tulen luultavasti lataamaan esimerkiksi yhden äänikirjan kerrallaan, enkä aio hypätä taas syvään päähän. (Mutta jos katoan taas kuukausiksi, niin voitte aavistaa, miten on taas kerran käynyt.) -Ai, ammattimainen lukija/äänikirjojen kuuntelija P.S. Vinkki vitonen ainakin BookBeatiin - itse sovelluksessa uusien kirjojen etsiminen voi olla vaikeaa, jos on kunnellut jo kaikki uudet ja suositut. Sen sijaan (jos englannin kieli ei töki kovin pahasti), niin kannattaa surffailla internetissä, etsiä listoja kirjoista, joista voisi olla kiinnostunut, selailla Goodreadsista samanlaisia kirjoja kuin mistä on ennenkin pitänyt ja sitten hakea niitä kirjoja Bookbeatista. Ihan kaikkea sieltäkään ei löydy, mutta Bookbeatin englanninkielisten äänikirjojen kokoelma on kyllä aika WAU, ja silloin avautuu aivan täysin uusi maailma.
3 Comments
“Happiness is not a possession to be prized, it is a quality of thought, a state of mind.” Tänä aamuna heräsin ja tajusin, ettei mun tarvikkaan enää käyttää koko päivää pääsykokeisiin lukemiseen. Ja se fiilis, minkä siitä sain... Hartioilta tipahti vähintäänkin 50 kg stressiä.
Mutta ehkä pitää kertoa hieman tarkemmin, mitä minulle on viime kuukausien aikana tapahtunut, sillä täällä se ei ole näkynyt kovin muuna kuin radiohiljaisuutena. Saatoin ehkä jo tammikuussa siitä mainita, mutta omistin siis koko kevääni sille, että opiskelen vielä joitakin psykologian kursseja avoimessa yliopistossa ja pänttään valmennuskurssin avustuksella psykologian pääsykokeisiin. Jossakin helmi-maaliskuun puolella hangista paistava kevätaurinko ja tietokoneen ääressä kyyhötetyt pitkät päivät ottivat veronsa ja viikkoja kestäneen silmäsäryn jälkeen kävin lopulta näöntarkastuksessa ja jonkin aikaa sen jälkeen sain elämäni ensimmäiset lukulasit (tosin onneksi vielä todella pienillä plusluvuilla). Tähän mennessä olen ehtinyt kiintyä niihin jo melkoisesti, ja se auttaa, että ne ovat söpön tummanturkoosit ja retrot. Varsinkin viimeinen lukukuukausi oli täysteholla eteenpäin paahtamista ja niiden aikojen ajatteleminen alkaa jo ahdistamaan. Viimeisellä viikolla luin oikeasti kellon ympäri ja pidin vaihtelevan pituisia taikoja silloin, kun aivot eivät kestäneet, mutta loppuviikosta olivat kyllä sekä mieli että keho uupuneita ja selkä lukossa ehkä viidestä eri paikasta. Onneksi otin sitten tämän viikon alun paljon rennommin ja tiistaina en sitten koskenut muistiinpanoihin enää ollenkaan, sillä sunnuntaina tuntui kyllä jo, ettei artikkeleissa ole enää kovin paljon uutta tietoa ja aivot on jo vuotamassa ylitse. Koe meni sitten keskiviikkona lopulta yllättävän smoothisti. En tietenkään osaa sanoa, olinko tarpeeksi hyvä, mutta olen päättänyt olla tyytyväinen omaan tulokseen, oli se mikä tahansa, koska taisin ehkä huomaamatta yrittää parhaani eikä kokeessa tullut ainakaan yhtään kertaa paniikkia tai tunnetta siitä, etten tiedä ollenkaan vastausta. Se on sitten eri asia, että ruksinko sieltä juuri ne oikeat ja vain oikeat monivalintavastaukset, mutta onneksi se on nyt takana ja olen viimeinkin vapaa tekemään, mitä vain haluan. Ensimmäisten mieleen tulleiden asioiden joukossa oli tietenkin taas täällä aktiivistuminen. Vaikka olen välillä unohtanut koko I Wonderlandin olemassaolon, on tähän mennessä alkanut jo kaihertaa halu kirjoittaa edes jotakin. Edellisessä kuulumispostauksesa tein suuria suunnitelmia kuukausittaisista sanamääristä, ja nyt olisi ehkä aika taas ottaa ajatus harkintaan. Tai siihen voisi siirtyä sen jälkeen, kun olen ottanut YOPT:n uudestaan käsittelyyn ja katsonut, onko siitä sittenkin johonkin. Tähän mennessä olen ehtinyt jo alkaa miettiä, ettei se ole ehkä niin roskiskelpoinen kuin tammikuun lopuksi ajattelin. Olen asettanut itselleni korkeat paineet saada aikaiseksi jotakin, joka voisi olla parempaa kuin KVK, ja sitä paitsi YOPT käsittelee paljon vaikeammin teknisesti toteutettavia juonikuvioita verrattuna edeltäjäänsä, joten ei ihme, jos se ei tuntunut täydelliseltä ja etteivät kaikki langat pysyneet käsissä. Mutta vaikka joutuisinkin kirjoittamaan lähes kaiken uusiksi, minulla on sellainen tunne, että ehkä siellä on joitakin ihan hyviäkin kohtia. Liian vakavasti en aio kuitenkaan vielä kirjoitusta ottaa, vaikka toivottavasti kykenen antamaan sille taas edes hieman päivittäistä huomiota. Aikomuksena ei ole tosiaankaan juuttua taas tietokoneen ääreen, koska haluaisin myös juuttua kirjojen ja pelikoneen ääreen. Olen kaivannut kirjojen lukemista aivan hirveästi ja kuukauden pituinen Bookbeat-tilaus tulee kyllä auttamaan siinä nälässä (ja samalla pääsen toivottavasti petraamaan ruotsinymmärrystäni). Ja vaikka olen asunut jo melkein puoli vuotta kotona, tuntuu kummalliselta, etten ole ehtinyt pelaamaan melkein laisinkaan. Yhden kuukauden kokeilin kyllä Witcheriä ja pelkäsin hirviöitä, mutta nyt polttelee päästä uudestaan Assassin's Creed: Odysseyn ääreen, koska se oli upea peli ja kaikki AC-pelit täytyy pelata ainakin kahdesti läpi, ennen kuin voi siirtyä seuraavaan osaan. Tiedän jo nyt, että tulen tykkäämään Valhallasta aivan sairaan paljon (koska VIIKINKEJÄ!!!!!), mutta Odysseyhyn liittyy niin paljon nostalgiaa viime vuoden keväältä ja Percy Jackson -fanitusta, että sitä on vaikea voittaa. Ehkä kaikkein eniten haluan kuitenkin päästä liikkeelle, ulkoilemaan, hoitamaan eläimiä ja puutarhaa, ja keräämään villiyrttejä. Kun kesä etenee, olisi suunnitelmissa myös tehdä jonkin verran kotimaanmatkailua ja täytyy ehdottomasti käydä jossakin melomassa, mökkeilemässä ja/tai vaeltamassa. Kokeeseenluvusta meni kaikki paikat kyllä niin jumiin ja jäykäksi, että joogaus ja venyttely tulee tarpeeseen, ja kaipailen myös viimevuotisten vatsalihasteni perään, tuolla ne jossakin odottaa takaisintulemista. Saa nähdä, kuinka onnistun näissäkin tavoitteissa, koska jotenkin kummasti minulla on jokaista loppuun asti saatettua projektia kohti vähintäänkin 15 projektia, jotka ovat kesken, tauolla tai vielä suunnitteilla... Mutta ainakin nämä projektit ovat mielenkiintoisia ja saanpa niistä edistettyä vain yhtä tai kahta, niin nautin kyllä silti niistäkin. Pääsin aloittamaan oman kesälomani näin etuajassa, mutta teille, jotka olette vielä töissä tai koulussa, tsemppiä vielä loman odotusta edeltäviin aikoihin, kyllä se sieltä lopulta tulee! Ja te, jotka olette jo kesälaitumille päässeet kuten minäkin, nautitaan nyt tästä! - Ai, jolla on nyt niin kevyt olo, että voisi melkein liidellä - Kuvitelkaa mun yllätystä, kun viimeinkin pääsin järjestelemään mun tätä blogia ja huomasin, että on melkein vuosi siitä, ku viimeksi kirjotin ensimmäisen kirjakirjotelman. Mutta toisaalta ei ole ihmekään, vuosi 2020 onnistu sotkemaan aikajatkumon niin, että samaan aikaan kaikesta on niin kauan ja niin vähän, että vähemmästäkin vähän erehtyy. Mutta mulla onkin siis aika poimia erilaisia kirjoja tarkasteltavaksi kokonaisen vuoden ajalta (vaikka tietenkin päädyin priorisoimaan niitä kirjoja, jotka olen vasta lukenut), joten en taida viivytellä tämän enempää. Linkit kirjojen Goodreads-esittelyyn löytyvät kuten aiemminkin kuvia klikkaamalla tai tekstin linkeistä, ja sieltä löytyy tarkempaa kuvailua ja muiden (minua parempien arvostelijoiden) arvosteluita. Queens of Renthia -sarja Ensiksi täytyy aloittaa sarjalla, jonka lukemisen lopetin kirjaimellisesti 3 minuuttia tämän tekstin aloittamista. Minulla oli vuoden lopussa ja alussa jonkinmoinen anti-fantasia kausi, joka lowkey alkoi juuri samoihin aikoihin kuin loppukokeisiin lukeminen ja korona viime vuonna, sillä ehkä mun aivoille oli yksinkertaisesti liikaa koettaa setviä monimutkaisia fantasiamaailmoita sillä aikaa, kun omassakin elämässä oli niin paljon stressaavia ja vieraita asioita. Ei se ollut kyllä huonokaan, sillä aikojen ansiosta pääsin myös tutustumaan ihan kunnolla tavalliseen fiktioon, romantiikkakirjoihin ja onnistuin lukemaan/kuuntelemaan kaikki Hercule Poirot - kirjat läpi, joten ei paha, ei paha. Mutta asiaan... Aloitin sarjan kuuntelun ilman mitään sen suurempia odotuksia, mutta jotenkin yksi ainokainen kirjasarja sai taas elvytettyä fantasiainnostukseni ja muutenkin lisäämään lukuintoani. Sarja käytti samaan aikaan tuttuja fantasiaelementtejä (kuningattaria, luonnonhenkiä, taikakouluja), mutta onnistui tekemään niistä jotakin uutta, esimerkiksi päähenkilöt olivat jotakin, jota en ole aiemmin kokenut: ensimmäisen kirjan päähenkilön koko idea oli se, ettei hän ollut kovin taitava taikuudessa toisin kuin luokkatoverinsa, kun taas toisen kirjan päähenkilö oli aikuinen nainen, jolla oli jo kaksi lasta, mikä toi todella tuoreen perspektiivin koko tarinaan. Romantiikkaa oli myös kirjoissa, mutta se ei ollut pääfokuksena, mikä sopi minulle myös hyvin. Kirjojen taikuus oli myös ainutlaatuista, sillä koko pointti on se, että joillakin Renthialaisilla naisilla on kyky hallita ja käskeä erilaisia luonnonhenkiä. Jotkut pystyvät hallitsemaan vain tietynlaisia henkiä, toiset kaikenlaisia ja jokaisen Renthian valtakunnan kuningattarella on kyky hallita kaikkia oman maansa henkiä. Ja ai niin, jos kuningatar kuolee tai hänen hallintansa pettää, luonnonhenget haluavat tappaa kaikki ihmiset, sillä kuningattaren käsky on ainoa, joka estää niitä tekemästä niin. Sarjassa on siis paljon verisiä ja julmia taistelukohtauksia, enkä ole pitkään aikaan ollut niin ahdistunut lopputaisteluissa :))))) Mutta tarinan kuvailut olivat todella hyviä, taikuus ja maailma tuntui todella hyvin suunnitellulta ja henkilöhahmot olivat myös todella hyviä, kuten edellä jo mainitsin, päätyi kyllä suosikkieni joukkoon. Juonikin oli todella ainutlaatuinen ja viimeisessä kirjassa stakesit oli niin korkealla, etten melkein uskaltanut kuunnella tarinaa eteenpäin ja tarina eteni paikkoihin, joihin en ollut edes ajatellut että se koskaan menisi. Onnistuin myös sekoamaan täysin sarjaa aloittaessani, sillä epähuomiossa aloitin sarjan toisesta kirjasta ja tarina alkoi ja eteni sen verran järkevästi, että ajattelin vain, että "ahaa, kirjailija osoittaa todella hyvin, että tarina on oikeasti alkanut jo ennen tätä ensimmäistä kirjaa, onkohan se suunnitellut kirjoittavansa jonkinlaisen prologin", ennen kuin ihan loppupuolella menin päivittämään statustani Goodreadsissa ja näin sen #2:en kirjan nimen perässä ja tajusin, miten tyhmä olin ollut. Mutta ei haitannut, luin ekan kirjan sitten toisena ja itse asiassa säästyin osittain järkytykseltä ja sydänsurulta, sillä ekan kirjan loppu... Sanonpahan vain, että harva fantasiakirja on uskaltanut päätyä sellaiseen paikkaan :P Luostarin Varjot Olen nyt tänä talvena lukenut sen verran romantiikkaa, että hain ensiksi vaihtelua lukemalla Suomalaisten Muinaisuskosta (mielenkiinon vuoksi, kirja oli todella todella akateemisesti kirjoitettu ja äärimmäisen pitkästyttävä lukea, mutta onnistuin selviämään siitä ja se kertoi kyllä mielenkiintoisista asioista) ja sitten tajusin, että halusin lukea lisää historiallista fiktiota, joka olisi hyvä aasinsilta takaisin fantasiaan, sillä historiallinen fiktion on melkein fantasiaa, paitsi että niissä on enemmän oikeasti tottakin. Sitten näin Suomalaisessa Kirjakaupassa pokkarin, jonka paksuus oli rehelliset 10-13 cm, mikä tietenkin herätti heti mielenkiinnon ja katsoin mihin sarjaan se kuului ja piti ottaa ensimmäinen osa heti luettavaksi.
Maailman kuvailu oli todella hyvää ja kirjaillija on ilmeisesti sekä opiskellut sekä kyseisen aikakauden historiaa että työskennellyt lakimiehenä (Shardlaken ammatti), mikä tuo tietenkin lisää uskovuutta tekstiin. Luin kirjan loppupuoliskon yhdessä illassa, en ollut lähelläkään arvaamassa murhaajaa (vaikka olisi varmaan pitänyt), ja pelkän loppupaljastuksen lisäksi ratkaisu oli muutenkin niin kekseliäs ja yllättävä, että täytyy vain nostaa hattua siitä, kuinka Sansom onnistui vielä kääntämään veistä haavassa ja järkyttämään minua vielä enemmän. Ja haluan heti lisää...
osaManga ja anime ovat tietenkin japanilaisia, kun taas Kotkasoturien taru sijoittuu Kiinaan, eli vieraankuuloisiin nimiiin ja erilaisiin taistelutermeihin kesti hetken tottua, sillä kirjassa esitellään todella laaja henkilökaarti (kirjan takana heidät on listattu muistin helpotukseksi), mutta tässä vaiheessa se alkoi jo tuntua luonnolliselta. Kaikille erilaisille taisteluliikkeillekin on annettu suomennetut nimensä, mikä tuntui ensimmäisessä kirjassa hieman hassulta, mutta toiseen kirjaan mennessä olin jo tottunut ja pidin siitä, kuinka ne nimet itse asiassa kuvailivat liikkeiden "fiilistä" paremmin, kuin jos taistelu ja joka ikinen käden ja jalan heilautus olisi kuvailtu kohta kohdalta tarkkaan.
Ja taistelua kirjassa todellakin riitti, mikä toi entistä paremmin mieleen Naruton. Kirjoissa olevat luvut ovat todella todella pitkiä (sillä ilmeisesti koko sarja julkaistiin luku kerrallaan jossakin lehdessä? Ja se on ehkä syynä siihenkin, että ensimmäinen osa päättyy aivan kamalaan cliffhangeriin), ja joka ikisessä luvussa on taattuna vähintäänkin yksi taistelu, toisessa kirjassa hyvinkin jo useampia. Juoni kulkee siis todella nopeasti eteenpäin ja se on täynnä erilaista toimintaa (ei pelkästään taistelua), mikä kyllä piti mielenkiinnon itsessään. Kotkasotureiden taru on ilmeisesti yksi wuxia-kirjallisuuden kuuluisimmista tarinoista, eikä mikään ole yhtä mukavaa kuin lukea jotakin ja tietää tismalleen, miksi siitä on tullut niin suosittu. Kun tässä toisessa kirjassa juoni pääsi ihan oikeasti liikkeelle, oli aivan mahtavaa katsoa vierestä, kun erilaiset aiemmin esitellyt henkilöt kohtasivat toisensa, miten huvittavan nopeasti päähenkilö Guo Jing kehittyi, miten sekä hyvisten että pahisten juonet etenivät ja kehittyivät, eikä raja heidän välillään aina ollutkaan niin selväpiirteinen (Paitsi Oyang Ke ja hänen isänsä saavat kyllä mennä haiden ruoaksi enkä itkisi kyyneltäkään), ja vielä kaiken lisäksi juoneen oli sulavasti sekoitettu sopivaa tapahtumahuumoria ja hauskoja repliikkejä (joista 98% kuului Huang Rongille, what a queen). Ja niin, luulin lukevani klassikkoa enkä todellakaan odottanut, että sana "paska" mainittaisiin siinä niin monta kertaa xD (se oli aika absurdia, mutta toisaalta, tapahtumat olivat siinä vaiheessa jo niin absurdeja muutenkin, että hyvin se meni matkassa) Tässä olikin jo joitakin kirjoja ja kaikki olen lukenut vastikään, mikä ei välttämättä ollut ihan koko postauksen pointti. Mutta lukufiilikset ovatkin olleet aika heikot tänä talvena, joten ei ihme, jos minulla ei olekaan kovin paljon sanottavaa muista kirjoista kuin niistä, jotka olen lukenut nyt innostuksen taas enemmän herättyä. Seuraavassa lukupostauksessa voin tietenkin taas koettaa yrittää katsoa vielä kauemmas taaksepäin, mutta ehkä ensimmäinen päätös, mikä pitäisi tehdä on se, etten odota taas vuotta ennen seuraavaa postausta. Eli sitä odotellessa, aika taas palata kirjojen pariin :) "It is well known that a vital ingredient of success is not knowing that what you're attempting can't be done." WriMosta
31 päivän ja 50 000 melkein hermoromahduksen partaalle asti kirjoitetun sanan jälkeen, tässä sitä ollaan. On vaikea kuvailla ihan tarkalleen, miltä minusta tällä hetkellä tuntuu, koska kuukausi on pitkä aika eikä niitä kaikkea viime kuussa koottua voi tiivistää pariin tunteeseen, ja koska tavan muodostumiseen menee 21 päivää ja wrimo oli tietenkin sitä pidempi, kirjottamisen äkkinäinen lopettaminen ei tunnukaan enää erityisen paljon siltä, että sais pudottaa jonkin raskaan taakan harteiltaan, vaan... se ei tunnu erityisemmin miltään. Oon tietenkin iloinen, ettei mun tarvi enää stressata niin paljon kuin viime kuussa, mutta se on pikemminkin tietoista helpotusta, ei tunnetasolla. Postauksen alussa oleva quote ehkä kuvailee viime kuukauden tapahtuamia kaikkein parhaiten. Ennen kirjoituskuuta vältin tietoisesti laittamasta itselle liian paljon tavoitteita, etten pettyisi, aioin vain koettaa kirjoittaa sen toivotun sanamäärän ja kirjottaa niin paljon YOPT:ta kuin vain saatoin. Jos joku olis sanonu mulle joulukuussa, etten mää sais tammikuussa valmiiksi pelkästään YOPT:ta, vaan myös kirjotettua Letters from Chalineaa enemmän kuin koskaan oon saanut aikaiseksi, olisin just sanonu, että mahdotonta, ei musta oo semmoseen. Mutta tässä sitä ollaan. Yö on petoja täynnä ei ollutkaan niin pitkä kuin kuvittelin, joten kyllähän minä sain sen loppuun tehtyä. Ja jos laskin päässä oikein, kirjotin alle kahdessa viikossa Letters from Chalineaa ainakin kaksi kertaa enemmän kuin olin ehtinyt kirjottaa sitä hieman yli kahdessa vuodessa. Joo, mahdotonta. Mutta myös ilmeisesti todellisuutta. Tää on kai niitä hetkiä, kun pitää sanoa, että: "En oikein tiedä mikä muhun meni." Tietenkin mun wrimo-postauksista näkee, että yks kuukausi tuntu pitkältä ku nälkävuosi ja keskellä oli runsaasti epätoivoa ja ärsytystä ja ahdistusta. Petyin kovasti siihen, miltä YOPT alkoi näyttämään enkä ollutkaan suunnitellut sitä niin hyvin kuin olin luullut. Ensimmäinen versio on periaatteessa valmis, mutta itse asiassa sen keskellä on katkos, jossa tarina menee ensiksi yhteen suuntaan ja sitten tajusinkin, että mun pitikin laittaa se menemään toiseen suuntaan ja tein niin, mutten koettanut yhdistää niitä mitenkään toisiinsa. Se ainakin pitää tehdä, ennen kuin YOPT on julkaisukunnossa, mutta kerron kohta, mitkä ovat mun wrimo-kirjoitusten tulevaisuudennäkymät. Letters from Chalineaan siirtyminen tuntui siltä, kuin olisin alottanut koko kuukauden uudestaan, mikä oli aivan ihana energiaboostaus, joka sai kannettua mut ihan kuun loppuun ja alkoi loppua vasta tässä pari päivää ennen loppua. Ja sekin johtui ihan siitä, että pääsin LfC:ssä siihen kohtaan, jossa mun selkeimmät suunnitelmat alkoivat taas hämärtyä. Itse asiassa taidan olla aika helpottunut, lopulta. Tulevaisuudesta Kai noille wrimokirjotuksille pitää jotain nyt tehdä. YOPT:sta jäi niin paha maku suuhun ja sitä pitää muokata vielä, etten taida koskea siihen pitkällä tikullakaan ennen maaliskuuta. Maaliskuun alussa voisin sitten lukea sen uusin silmin ja katsoa, löytyykö siitä sittenkin jotakin pelastettavaa. Toivo kuitenkin elää, koska on paljon helpompaa muokata 30 000 kirjotettua sanaa kuin tyhjää word-dokumenttia, joten tuskinpa mun kaikki työ meni hukkaan. Ehkä seuraava, johon täällä keskityn on siis sitten Letters from Chalinean tuominen takaisin. uudistettuna ja (toivottavasti) parempana. Tein sille jo aiemmin uuden kannenkin, mutta sain viime kuussa paremman idean kantta varten ja se pitää vielä toteuttaa. Ehkä kun olen tehnyt sen, niin laitan uuden esittelyn tänne ja sitten järjestelen sen sopiviksi luvuiksi ja julkaisen sopivin väliajoin. Aion jatkaa senkin kirjoittamista sitten aina sopivin väliajoin, mutta nyt voisin keskittyä taas vaikka Helga The Witchin novellien kirjottamiseen, kun mulla on siihen aikaa. Ja ehkä voisin suunnitella jotakin aivan uutta... Siitä sitten myöhemmin ;) Koska wrimo osoitti mulle selkeästi ja isoin kirjaimin, mihin mää oikeasti kirjoittajana pystyn ja miten laiska olen tähän asti oikeasti ollut mun kirjoittamisen kanssa, niin suunnittelin jo hieman, miten voisin tehostaa kirjoittamistani täällä. Käytin NaNoWriMon virallisia sivuja oman kirjotuskuukauteni perässä pysymiseen ja totesin sen hyväksi. Uuteen wrimoon en kyllä heti taas aio ruveta, jos enää koskaan (melkein traumatisoiduin), mutta mun kirjotustahtia vois tukea, jos laitan joka kuukaudelle oman kirjotustavoitteen ja sitten pidän jonkinlaista lukua siitä NaNosivuilla, kuinka monta tuhatta sanaa olen missäkin kuussa saanut aikaiseksi. Mietin, että 10 000 sanaa per kuukausi (eli ehtisin vielä tälle vuodelle saada ainakin 100 000 kasaan) voisi olla rento tavoite, sillä se ois hieman yli kolmesataa sanaa per päivä (?!?!?!?!) mikä menis melkein yhdellä kädellä silmät sidottuina tämän kuun jälkeen. Tässä kuussa en ehkä vielä sitä aio, vaan annan itselle tosiaan aikaa levätä ja ideoida, ja jos jossakin välissä alkaa kirjottaminen taas innostaa, niin voisin tähdätä jonnekin 5000 sanaan, ihan huvikseen. Sitten muita tavoitteita. Wrimon aikana en ehtinyt paljon muuta kuin opiskelemaan, kirjottamaan ja lukemaan vähän, joten voisin ainakin nostaa lukemisen taas etusijalle (Mun Goodreads reading goal kiittää) ja keksin juuri, että voisin taas panostaa enemmän kirja-arvosteluiden kirjoittamiseen ja sitten myös kertomaan täällä omista lukemisistani. Se on vielä mietintämyssyn alla, mutta hyvin mahdollista. Lisäksi haluan piirtää lisää, sekä perinteisesti että digitaalisesti. Tilasin itselleni sen hingutun tabletin ja siihen piirrustuskynän, ja nyt tarkistan joka päivä viidesti, onko ne saanut niitä kyniä taas varastoon ja lähettävät minulle kohta koko höskän, joten sitä odotellessa voisin kai keskittyä piirtämään kynillä ja sivellintussilla. Mietin, että pitäiskö mun laittaa tänne jonnekin galleriaan ihan muuten vain piirrustuksiani, jotka eivät liity kirjoituksiini mitenkään, vai riittääkö pelkkä tarinoihin liittyvä kuvitus. Haluaisin myös liittää Letters from Chalineaan paljon kuvitusta ja muuta ekstramateriaalia, jonka voi tehdä sitten tabletilla, kun voi eristää pelkän lineartin ja liittää sen tänne, mutta sitäkin pitää tietenkin odottaa. Konkreettisena piirrustustavoitteena ajattelin, että koetan nyt alkajaisiksi pyrkiä siihen, että saan ainakin kerran viikossa piirrettyä jotakin isomman skaalan hommaa. Riippuen siitä, mihin päätökseen päädyn, niin jos se liittyy johonkin tarinaan, niin julkaisen sen tänne Kuvat-osioon, kun taas jos se on jonkinlainen muunlainen piirros, niin joko julkaisen tai en julkaise. Katsotaan. Vielä yksi tavoite nyt tässä lomakuussa olisi taas aktiivistua linkinvaihtajana, kirjottaa linkkarikirjettä ja käydä lukemassa muiden kirjoituksia. Mulla on ainakin Isenissä Metsän Tytär vasta alussa, olis mukava viimeinkin lukea Paper Angelsissa oleva Trust loppuun ja mulla on tyyliin sata muutakin tarinaa, jotka olen aikonut lukea mutta joka kerta alotan ne sata tarinaa samaan aikaan ja sitten en saa mitään niistä luettua loppuun. Ehkä hyvä tavoite ois siis nyt, että otan aina yhden tarinan käsittelyyn, luen sen oikeasti ihan kunnolla, kirjoitan siitä tulleita mietteitä ja palautetta ja sitten siirryn seuraavaan. Tässähän on kuukausi aikaa, joten linkkarit jos näette tämän, niin minä olen tulossa! :D Ja jos minua ei kuun loppuun mennessä ole ilmestynyt vieraskirjaan, niin saa tulla "krhm krhm, unohtuiko jotakin?" :maan mua xP Eiköhän tässä, - Väsynyt mutta toiveikkaan tyytyväinen Ai - Huh, ja viimeinkin on edessä viimeinen osa!
21.1. Letters from Chalinean kirjottamisella on vahva alku, vaikka sanat eivät virtaakkaan kuin vesi, mutta ainakaan mun ei tarvi enää seurata aivan kaavamaisesti juonta, jonka oon jo suunnitellut (mikä on sinänsä kyllä hyvä, mutta jos asiat ei mene niin hyvin kuin haluaisi, ilmeisesti se voi olla myös väsyttävää) joten on melkein terapeuttista, kun saan tehdä jotakin omasta mielestä hyödyllistä, mutta saan tehdä sen niin vapaamuotoisesti kuin olla ja voin ja ei tarvi välittää mistään muusta ku sanamäärästä, viimeinkin. Ja sitä paitsi kirjotan nyt vanhoja kirjotuksia ja ajatuksia ihan vapaasti uuteen muotoon, niin samalla on myös pieni toivo, että ehkä mun kirjotus on myös kehittyny viime kerrasta. Ehkä tällä tavalla kestää ne alle kymmenen päivää ja hieman yli 10 000 sanaa, jotka pitäs vielä saaha naputeltua ja voi päättää tänki kuun hyvillä fiiliksillä! Vaikka ei kyllä piä erehtyä, kaikkein innostavin asia tässä on todellakin se, että loppu häämöttää, vihdoin ja viimein... 22.1. Etenin tänään taas hyvin ja uskon, että parissa päivässä saan kirjotettua uudestaan kaiken, mitä oon aiemmin LfC:tä varten kirjottanu, mikä on aika nolo, kun ajattelee, miten paljon aikaa mää oon käyttäny siihen mitä mää aiemmin oon Letters from Chalineaan kirjottanu... ._. Mutta hyvä, että kirjottaminen etenee ja pääsen vielä toivottavasti uudenkin äärelle, ja luultavasti saan ne 50k sanaa täyteen pari päivää ennen kuukauden loppua. Mietin jopa, että pitäskö silti jatkaa ihan viimeseen päivään asti, muttaaaaaaaa ehkä mulla ei jaksaminen kuitenkaan riitä. 23.1. LfC edistyy (viikontakaiseen verrattuna) huimaa vauhtia, guudguudguud... Oon edenny juonessa viimeinkin ilman turhia hössötyksiä ja se tuntuu paremmalta, sillä viimeinkin musta tuntuu ainakin vähän enemmän, että teksti on lähempänä sitä, mitä joku saattaisi kirjottaa kirjeeseen tai päiväkirjaan, jos haluaa kertoa tarinan, kuin jotakin hienoa kirjallista sepostusta. Ja poistin kaikki turhat tyylittelyt, jotka copypastetin jostain Illuminaesta, niille ei ollu mitään käyttöä tarinassa, oikeasti. Ehkä viimeinkin se alku on vähemmän selostavaa infodumppia ja tapahtumat enemmän vetävät sisäänsä, tai aina saa ainakin toivoa. Mulle ei kyllä oo oikeasti väliä sillä, lukeeko kukaan ulkopuolinen Letters From Chalineaa ikinä, sillä mun tavoite tuossa kirjotusprojektissa on vaan se, että saan kirjottaa kuvittellista päiväkirjaa neljästä tytöstä, jotka saa mennä johonkin taikamaailmaan, jossa niillä on taikuutta ja kivoja kavereita ja ne menee erilaisiin seikkailuihin, oli ne miten kliseisiä tahansa. Koska tää on ehkä vähän taustatarinaa, mutta pikkuipanoina (eli melkeinpä ysille asti, höm höm) minä ja mun kaverit tehtiin just sitä, eli kirjotettiin kuvitteelisia päiväkirjoja ensiksi Keski-Maasta (Arwen, Tauriel & Eowyn -gang ftw), sitten puoliverisistä ja kaikesta muustakin. Mistä muualta Chalinea edes olisi saanut alkunsa? 24.1. En saanukkaan vielä aiempia kirjotuksia loppuun, mikä ei haittaa, mutta arvaappa kuka on nyt päässy yli 40 000 sanan rajapyykin? Enää pikkiriikkinen jäljellä, hhrrrnrnnrggghhh... 25.1. Enää 5 päivää jäljellä???? No, anyway, sain nyt kirjotettua loppuun sen minkä olen aiemmin jo kirjottanu ja vielä melko tarkkaan 8000 sanaa kirjotettavana :D Oli oikeesti hyvä idea päästä kirjottamaan uutta projektia näin kesken kuukauden, koska tuntuu oikeasti ihan siltä ku oisin alottanu kuukauden alusta ja viimeinkin oikealla jalalla (vaikka YOPT:n kirjotus lähtiki kyllä tosi hyvin käyntiin, muttaaaa joo). 26.1. Sain kirjotettua, muuta kommentoitavaa ei oikein ole x_x, koska aioin eka pitää ruokatauon, mutta sitten olikin enää parisataa sanaa päivän tavoitteeseen ja oli pakko saada yhdellä istumalla kirjotettua 27-28.1. Tahti on ehtiny hieman hidastua, mutta oon kuitenki saanu kirjotettua joka päivän tavoitteet täyteen vähintäänkin niin, että kirjotan parisataa sanaa sillon, parisataa sanaa tuollon ja iltaan mennessä se kertyy vähintään. Mutta en tosiaankaan malta oottaa, että tää kohta päättyy. Itsevarmana tilasin jo sen tabletin ja kynän, ens kuulle ja tulevaisuudelle oon taas kehittelemässä unelmia, joten siitäkin saatte pian varmaan kuulla :P 29.1. Luulin, että lusmuilisin tänäänkin, mutta pakottauduin taas jumahtamaan koneen ääreen ja kirjottamaan pienissä pätkissä, niin lopulta sainkin rutistettua 48k sanan tienoille, joten huomiselle ja ylihuomiselle ei oo enää melkein mitään jäljellä :D 30.1. Kello 22.53, makoilin jo vuoteessa, odottelin unta rauhallisesti - muistin että mulla on vielä 400 sanaa päivän tavoitteen alle.......... THIS IS NOT HAPPENING, mulla ON vielä tunti aikaa 1.2. Sain kirjotettua eilen aamulla viimeiset sanat ja onnistuin osumaan juuri tismalleen 50 000 sanaan ennen ku lopetin ja sitte juhlistin sitä koko loppupäivän tekemällä aivan jotakin muuta. Nyt tuntuu kummalta, että ei enää tarvikkaan käyttää joka päivästä useampaa tuntia kirjottamiseen, sillä olen kyllä ansainnut pienen tauon kirjotuksesta ja saan viimeinkin toivottavasti keskittyä johonkin muuhun. Kirjotan vielä erilliseen blogipostaukseen fiiliksiä wrimosta ja suunnitelmia tuleville kuukausille, koska tietenki yhdestä tavotteesta pitää siirtyä heti toiseen... (eka osa oli venymässä vaivalloisen pitkäksi, joten taidanpa jakaa tämän kolmeen kymmenen päivän osaan)
11.1. Muutin taktiikkaani hieman eilen ja ku olin saanu juonta hieman rukattua lopusta tarkemmaksi, niin kirjotin epilogin yhtä pikku kohtaa lukuun ottamatta valmiiksi, koska tuntu siltä, että halusin tehä sen. Siitä tuli huono, mutta se ei ollukkaa pointtina se. Tänään sitten taas skippasin järjestyksen mukaisen luvun alun, joka on epämukavasti (en muista suomen sanaa) disjointed siitä, mitä oon tähän mennessä kirjottanut, joten se oli liian vaikeaa ja skippasin siihen kohtaan, missä toiminta taas alkaa kiihtymään ja mistä on mukavempi kirjottaa. Ennen livetuntia sain siis jo yli puolet päivän tavotteesta naputeltua, mikä taas tuo hieman toivoa :) Ja 20k raja risahti rikki :DD 12.1. Päivän saldo tuli täyteen, mutta olipa taas työlästä! Ehkä pitkä opiskelupäivä vaikutti, mutta joka sanasta piti kyllä taistella kynsin hampain. 13.1. Jätin näköjään eilen illalla oikein hyvään cliffhangeriin mun tekstin mutta siitä kai on parempi jatkaa :D Mutta en tosiaan ihmettelis, jos tällanen meininki jatkuu ja kuun lopussa katon mitä oon saanu aikaan, että jos se ois pelkkää "jippa dappa duppa duu":ta koko loppuosa... Mutta tajusin just, että oon luvussa 8 ja oon suunnitellu kokonaiset 10 lukua + epilogin, joka on jo melkein täysin kirjotettu o_o Viimeset luvut voi selvittelyjen takia tosiaan olla kyllä pitkiä, eli saattaa tulla vielä ainakin se 10 000 sanaa, mutta... Lasketaanko sitä nanoiluksi, jos alan uusiksi kirjottamaan vanhoja kohtia? 14.1. Koetan pakkopullailun sijaan saaha taas tähän jotaki haasteen makua, joten oon päättäny, että tänään pääsen puoleenväliin, eli saan sen 25 000 sanaa, hinnalla millä hyvänsä. Mulla on huonoja aavistuksia siitä, ettei YOPT tuu olemaan sitä 50 000 sanaa pitkä, mutta sovitaan, että jos saan kirjotettua juonen ees jotenkin yhtenäiseksi enkä jätä yhtään keskeneräistä kohtaa, oli ne sitten miten huonoja kohtia tahansa ja kirjotettua yhteensä vaikka sen 30 000 - 35 000 sanaa, niin sitten katson tavoitteen täyttyneen. Eli jos alennan rimaa hieman (ainaki hetkeksi), niin toivottavasti se antais hieman uutta potkua. Mun täytyy näköjään ostaa uus kone pian muutenki, koska tuli kirjotukseen kapula rattaisiin, kun yhtäkkiä kone alko päivittää Windowsia... ja teki sitä sen pari tuntia. Ja muutenki se on hias ku mikä, Chromen aukasu kestää sen 30 sek ja jos on enemmän ku kolme välilehteä auki, niin alkaa hyperventiloimaan. Mutta nice :DD Ja nyt on tasan 25 088 sanaa, sanoisin, että it's a win for me 15.1. Päivän osuus on taas tahkottu ja hyvä niin. Oon iloinen, että vielä sillon ku energiaa riitti, kirjotin ekstra paljon, sillä nyt ei päivittäin tarvi kirjottaa sitä yli 1600 sanaa, mikä olis tavallisesti päiväosuu, vaan se on jo siinä 1450 sanan paikkeilla, mikä on kyllä vaan vähän vähemmän, mutta silti. Ja koetan sitä tässä sivussa myös aina hieman pienentää sitä määrää, että vaikka kuukauden viimesellä viikolla ei tarvis ku kirjottaa jotain tuhat sanaa tai jotain, jos kirjottamista vielä riittää. 16.1. Tämänkin päivän sanat kertyivät vain hammasta purren, mutta en sentään luovuttanut, vaikka houkutteli. Ja vielä parituhatta sanaa, niin kolkuttelen sitä 30 000 sanan maagista rajaa, jonka jälkeen ei pitäs olla enää paljon kirjotushommaa jäljellä. 17.1. Pakkopullaa, pakkopullaa, pakkopullaa... Tänään en saanu aikaseksi kirjotettua tuhatta sanaa enempää, mutta pakottauduin silti myös alottamaan lukemaan tarinaa alusta ja merkkaamaan sieltä kohtia, joita vois muuttaa. Samalla tajusin, miten PALJON mää oon oikeesti jo kirjottanu, sillä mun draftin eka osa on yli 50 sivua pitkä ja loppuun kirjottamaton toinen puolisko on yli 30 sivua ja vielä on yli 10 päivää aikaa kirjottaa... No, toivottavasti ehin tehä tätä silleen, että lopussa voin olla tyytyväinen siihen, mitä oon tehny. Tällä hetkellä haluaisin henkilökohtaisesti heittää koko YOPT:n roskiin, koska en tykkää TT_TT mutta katotaan. Ehkä mää kaikkiin KVK:ssa auki jättämieni kysymysten vastaukseksi julkaisen YOPT:n siinä asussa kun se lopulta on ja sitten vaan jätän viimesen osan kirjottamatta, jos ootte lukenu ni saatte keksiä ite, miten ois? Tai sitten vaan tuhoan kaiken KVK:sta lähtien ja saatte unohtaa, että jotain semmosta on joskus ollu olemassa. Elikkä tämmöset fiilikset tänään... 18.1. Ennen kuin aloin kirjottamaan tänään, koko aamun oli negatiiviset fiilikset kirjotuksen suhteen, mitä on nyt vähän ollut liikkeellä, mutta kun aloin kirjottamaan ja laitoin tunnelmallista musiikkia, niin kyllä ne sanat sai sieltä taas puristettua. Se myös autto, että oon kuitenkin ollu jo pitkän aikaa viittä vaille valmis tuon tarinan kans ja nyt keskityn vaan parsimaan aukkoja jotka on jäänyt, kun oon ollu silleen "okei, mää en tarkalleen tiiä mitä tässä kohtaa tapahtuu, mutta tuosta seuraavasta kohdasta ois helppo jatkaa", joten tavallaan se on helpompaa. Sain nyt myös sen 31K ja ajattelin, että vaikka aiemmin asetin tavoitteen jo näin alas, niin eihän tässä enää kovin kauan tätä tammikuuta ole jäljellä, joten sama se on koettaa rutistaa loppuun asti, kun oon jo näin tässä hätää kärsimässä. Mietin siis, että on ehkä vastoin NaNon ideaa, jos alan editoimaan YOPT:n ensimmäistä versiota jo viimeisten päivien aikana, kuten eilen tein, joten se saa jäädä - jos ja sitten kun saan YOPT:n ekan version sellaseen kuntoon, että vois sanoa ekan version olevan valmis, niin sitten aion hypätä kirjottamaan Letters from Chalineaan vain omaksi huvikseni jotakin, mikä ajatuksena motivoi myös. Ehkä osa mun vastahakoisuudesta YOPT:ta kohtaan johtuu siitä, etten oo tällä hetkellä sellasissa fiiliksissä, että jaksaisin kirjottaa jotakin oikein synkkää, joten LfC tulee olemaan kivaa vaihtelua ja paljon vapaamuotoisempaa, joten sanojen pitäis kertyä helposti. 19.1. Entä jos mää saankin YOPT:n kirjotettua loppuun tänään? Mulla ei oo enää ku yks kohtaus kirjotettavana ja se onkin kyllä se tarinan loppukohtaus ennen epilogia, mutta mitäpä jos yllättäisinkin? Jäin hieman yli 200 sanaa tän päivän tavoitteen alle... KOSKA SAIN KIRJOTETTUA TÄN RUTON YOPT:N LOPPUUN!!!!!! Kivi vierähti nyt kyllä sydämmeltä xDD Ja tiedänpä jatkossa, että tän pitunen tarina on kyllä vaan hieman yli 30 000 sanan pitunen, eli ois rutkasti saanu olla lisää juonta. No, nytpä tiiän ja voinpa viimeinkin tipauttaa YOPT:n käsistäni ja siirtyä kirjottelemaan LfC:tä omaksi huvikseni - ja korvaan kyllä aiemmin kirjottamatta jääneet sanatki nyt ku oon näin hyvällä fiiliksellä. Mutta nyt juhlin kyllä loppuillan tämän tavoitteen loppuun saamista, elämä risaiseksi vain! (Eli syön suklaata ja juon ehkä hieman teetä ja luen) 20.1. Ei ole enää paljon tätä kuukautta jäljellä, huh! Ideoin eilen illalla, että Letters from Chalinealle on luvassa täysi reboottaus ja alotinki kirjottamaan toivottavasti hieman järkevämmin sen alkua uusiksi. Vanhaa tekstiä lukiessa nolotti ja tiedän, että oon kirjottanu sinne niin paljon turhaa ja epäselvää tekstiä ihan vaan, että se näyttäis hienommalta, mutta se ei oo kyllä ollu se, mitä oon ajanu takaa. Toivottavasti jaksan nyt keskittyä paremmin itse asiaan ja kirjotuskin onnistuu paremmin. Tekstiä ei kuitenkaa tuu kovin paljon nopeampaa tahtia, ellen ala jossain vaiheessa vapaamuotoisemmin hahmottelemaan, mitä aion kirjottaa ennen kun varsinaisesti kirjotan sen, mikä on luultavasti edessä ainakin jossain vaiheessa. Tavoite on kuitenkin, että tämän kuukauden aikana saisin kuitenki vaikka kirjotettua uusiksi ne, mitä oon jo aiemmin kirjottanut, mikä ois aika hyvä. Menneisyys muuttuu historiaksi sillon ku se kirjotetaan ylös. Eli tässä ajatuksia, fiiliksiä, onnistumisia ja pettymyksiä ajalta 1.1.-31.1.2021, eli ensimmäiseltä kerralta, kun koetin pistää kirjottamiseeni hieman nopeampaa tahtia.
1.1. Mukavan vahva alku, kun sain kirjotettua n. 2000 sanaa ja siis koko prologin valmiiksi. Julkaisin sen myös, aivan kaikessa hiljaisuudessa, koska se on vasta aivan ensimmäinen versio, mikä nolottaa, mutta vaikka se tuleekin aivan eri suunnasta kuin Kylmän Veren Kaupunki ja poikkeaa sitten lopusta YOPT:stä, niin se tuntuu silti melko tärkeältä ottaa mukaan? 2.1. Mun pitää kirjottaa tänäänkin?!? Mutta miksi?? Kun vuodenajat ei tottele mua... Prologissa ois paras, jos ois kesä, mutta täytyi tyytyä kevääseen. Kun taas oon kuvitellu koko YOPT:n vielä talviseen ympäristöön. *itkee* Ei raakoja murhia voi sijoittaa keskelle KEVÄTTÄ! Parhaat vuodenajat siihen on ehdottomasti syksy ja talvi... Saavutin päivän tavoitteen juuri sopivasti ennen päivällistä (miten ihmeessä kun opiskelut alkaa, saan tehtyä yhtään mitään muuta, kuin koneella istumista, kun tässäkin meni niin ja näin 5 tuntia??), ja vaikka kirjoituksen laatu onkin kyseenalaista, ainakin varsinainen kirjoitustyö on aloitettu ja ensimmäisen luvun ensimmäinen draft on valmis. Jos tätä tahtia jatkan ja luvut on saman pituisia (ei tule olemaan), niin ei YOPT:n pituudeksi edes tule sitä 50 000:tta sanaa (kato vaan, kun lopulta oon aivan väärässä ja se menee rutkasti yli, mulla ei oo hajuakaan siitä, kuinka suuri määrä se on). 3.1. Nyt ku oon istunu muuten vaan koneella jo puolitoista tuntia, vois alkaa miettiä tämän päivän kirjotusurakkaa :DD Tänään meni paremmalla tahdilla kuin eilen (luultavasti siksi, kun en koko ajan tarkistanut, kuinka monta kymmentä sanaa olin viime tarkistuksen jälkeen saanut lisättyä), mutta näköjään en oo vaan oikeasti koskaan aiemmin puskenut itteäni kokeilemaan omia rajojani, koska tämähän on ihan siedettävää tahtia, ainakin vielä. On mukava, kun olen hieman aikataulusta edellä ja koetan, että jos saan nyt vapaa-ajalla sopivasti etumatkaa, niin sitten kiireisinä opiskelupäivinä ei tarvitsekkaan työskennellä yhtä kovasti kirjoittamisen parissa. 4.1. Ai näinkö oikeat kirjailijat kirjottaa, ihan tuosta vain oikeasti yrittämällä? Sain taas päivän kirjotustavoitteen täyteen, nyt ehkä parhaiten kaikista tähän mennessä päivistä. Sain alotettua tarpeeksi aikasin aamulla ja lopetin jo sopivasti yhdeltätoista. Ja nyt mulla onkin ilmeisesti koko loppupäivä vapaata, wau! Stakesit on muuten nyt noussu korkeammalle, sillä lupasin vähän itselleni, että jos kirjotuskuukausi onnistuu, niin ostan itelle tabletin ja sille kynän, jolla voin taas kokeilla digitaalista piirtämistä. Edellinen piirtopöytä kun on sitä halvempaa mallia, jossa on piirrustusalusta eri paikassa kuin näyttö. Joten nyt on siis periaatteessa käytännössä mahdotonta, ettei löydy motia saada tavoitteita täyteen :) Vasta neljäs päivä menossa ja huijaaminen alko jo nyt... Eiku tajusin, että huomenna mulla on täyteen pukattu päivä, kun pitää heti aamusta lähtä kaupunkireissulle ja sekä avoimen yliopiston että valmennuskurssin livetunnit alkavat kivasti samana päivänä :) Joten koska aamulla meni niin hyvin, niin kirjotin jo etukäteen sitten lisää, ettei huomenna ole niin iso työmaa. Ja joo, ellei tästä voi jo jotakin päätellä, niin kyllä, olen viimetippaihmisen vastakohta ja myös kyllä, mulla on pitkä historia opettajien lellikkinä olemisesta : ) ) ) 5.1. Kuten arvasin, päivän tahti pääty tosiaankin olemaan tosi nafti, mutta sain sentään parisataa sanaa kasaan tuntien välissä. Ei tosiaankaan haitannu, että vähän etuajassa kirjottelin! 6.1. Aamulla piti ensimmäistä kertaa olla ahkerana opiskelujen kanssa, joten niiden jälkeen jäin tietenkin lorvailemaan puhelimelle ja tekemään muita juttuja, kunnes alko viimeinkin stressata, etten ollut päivän aikana saanut kirjotettua ku 600 sanaa. Sitten iltapuhteiksi sainkin rikottua taas sen virallisen päiväkohtaisen ennätyksen, jota avusti porkkana-keppi -yhdistelmä, eli jokaista 100 kirjotettua sanaa kohti sain syödä yhen toffeesuklaapapanan, kun taas jokainen kirjoittamatta jäävä sana raskauttaa mun elämää huomattavasti lähitulevaisuudessa, koska ilmeisesti toinen avoimen kurssi alkaakin jo ens maanantaina :))))) Koetan siis loppuviikon olla ahkerana pakertajana ja rikkoa joka päivä vaikka sen 2000 sanan rajan, sillä ne on aina loppukuukaudelta vähemmän stressattavaa. En tiiä tarvisko mun näin keulia, mutta taaskin kerran enempi parempi. Ai niin 10 000 sanan raja meni rikki! Wuhuu :DD 7.1. Ahkera aamu takana, ku sain puoli yhteen mennessä 2k ja jos illalla tulee tylsää ja kouluhommat tehty, niin voishan sitä pyrkiään kolmentuhannen sanan päivävauhtiin. Jos tää wrimo on jotakin jo todistanu, niin sen, että oon varsinainen laiskimus, ku tavallisesti mun tahti on aina ollut "Ok, sain kirjotettua yhden sivun, olipas paljon, hyvä työpäivä takana!" ja se riitti. Ja ristiriitaisesti se todistaa nyt, että oon myös aika suuruudenhullu, sillä oon ilmeisesti päästäny mun kahlitut kyvyt vapaaksi ja kohta tähtäilen jonnekki 10 000 sanaan päivässä. Ehkä mun pitäs rauhottua, etten väsytä itteäni. YOPT tulee muuten olemaan ofc paljon pidempi ku KVK (vaikka mulla ei oo kyllä oikein hajua, kuinka pitkät luvut KVK:ssa on ja paljo siinä lopulta on sanoja), mutta ainakin sen kerrontatahti tulee olemaan rennompi ku KVK:ssa. Esim. olen viimeinkin päässy Osasto Viiteen ja fiilistelen siellä nyt ihan rauhassa. Ja miten mun on tarkotus kirjottaa ees jotain romanssia??? Se ei sopinu oikein ollenkaan KVK:n keskelle, joten mun piti pistää se ihan minimiin, joten sen crumbsit tuntuu siellä välillä jopa aika hyödyttömiltä, mutta miten mä saan niistä kehitettyä jotain parempaa tässä, help.. 8.1. Sain eilen illalla iskettyä vielä 3000 sanan päivän kirjotusennätyksen, mutta samalla ehin väsyttää itteni. Yhtäkkiä en tykkääkkään siitä, miten hitaasti juoni liikkuu verrattuna KVK:hon, jossa jokainen luku oli toimintaa täynnä, mutta juoni ei olekaan ollenkaan samanlainen. Silti häiritsee, kun ihmiset vaan chillailee - missä on jännitys??? Mutta toisaalta jos teen siitä liian jännittävän, niin sitten siitä pitäs tehdä aika veristä, vaikka tarinan loppuosa tuleekin jo olemaan sellainen... No, koitan tän turhautumisen voimalla kirjottaa edes jotakin ja saada tarinaa jännittyneemmäksi - koska on kyllä aika vaikea tehä toista yhtä jännittynyttä kirjaa ku KVK, siinä KVK:ssa päähenkilö on oikeasti koko ajan jahdattuna ja kuolemanvaarassa, mutta YOPT:ssa periaatteessa ovat kaikki muut paitsi päähenkilö... Ja olihan mulla useampi vuosi aikaa hioa KVK:n juonta sulavammaksi. Mutta älkää yllättykö, jos en julkaisekkaan YOPT:ta heti tammikuun loputtua, vaan laitan sen vielä hyllylle odottelemaan, minkä jälkeen leikkelen siitä turhia pois ja liimailen taas jotain tärkeämpää yhteen. Nyt aion keskittyä vain kirjottamaan ekan version valmiiksi, että sitten tammikuun jälkeen on paljon jotakin, jota muokata. Päivän tavoite tuli onneksi lopulta täyteen, juuri ja juuri. Vaikka tarkotus olikin koettaa tehdä mahollisimman paljon ennen maanantaita, niin pidemmällä tähtäimellä ajateltuna mun on kaikkein paras keskittyä välillä lepäämään, lukemaan kirjoja ja viettää aikaa muuten ku tätä miettimällä. 9.1. Joo, nyt iski se uupumus ja yhtäkkiä onkin vielä kuinka paljon kuukautta jäljellä... En tykkääkkään äkkiä enää YOPT:n tarinasta ja tuntuu siltä, että leikkelet puolet pois heti ku alan uudelleen muokkaamaan. Mutta koitan kestää ja keskittyä nyt kirjottamaan edes sen minimimäärän joka päivälle, mikä pitäis saada. 10.1. Melkein unohdin, että mun pitää tänäänkin kirjottaa, mutta onneksi muistin. Oon nyt siinä kohtaa, jota vois sanoa ainakin mun suunnitellun tarinan puoleksi väliksi (mitä lukujen määrään tulee), mutta oon selvästi suunnitellu tarinan ensimmäisen puoliskon paremmin kuin toisen, joten nyt pitää mennä yhä vaan enemmän ja enemmän suunnittelemattoman sooloilun puolelle. Ja hoksasin, että kun kirjotuksen määrä menee ↗↗↗↗↗ , kirjotuksen laatu menee ↘↘↘↘↘↘↘↘↘↘. Oon alkanu huomaamaan miten selkeästi näkyy, etten oo kuitenkaan niin kovin kauaa suunnitellu tän tarinan juonta, sillä se vuotaa kuin seula ja oon ajanu itteni melkoiseen suohon, jossa siitä seulasta ei oikein kummoista hyötyä ole. Ainoa hyvä juttu, mikä tästä vois seurata, että tän kokemuksen seurauksena voinkin käyttää sitä seulaa vaskoolina ja toivoa että sieltä suolta löytyy jotain kultahippuja (vaikka tiiän kyllä, että ei kullan huuhtominen ihan niin toimi). Kirjotan tän ylös ihan vain että muistan sen myöhemminkin ja että te muutkin voitte ehkä välttää ajautumasta samana ongelmaan, mutta mää oon käyttäny aivan liikaa aika miettimällä Osasto Viiden tyypeille nimiä ja hierarkioita ja taustoja ja oon tekstiin voinu laittaa siitä ehkä 1/10-osan (tai pikemminkin 1/100-osan). Kun taas mun juonen jännitys riippuu täysin siitä, että ne koettaa jahdata murhaajaa ja (kuten genreen kuuluu) saa sen kiinni vasta ennen loppua. Mutta mää en oo ajatellu yhtään sitä, miten ne koettaa etsiä sitä murhaajaa. Mitä keinoja ne käyttää ja miten murhaaja koettaa niitä harhauttaa. MÄÄ OON IGNOORANNU MUN KESKEISIMMÄN JUONEN YKSITYISKOHTAISEN KEHITYKSEN, että saisin tietää ketkä Osasto Viidellä tykkää toisistaan ja ketkä ei. Ja nyt mun on aika oikeasti keskeyttää hetkeksi mun varsinainen kirjotus ja laittaa hieman enemmän ajatusta ainakin lopputarinaan, ennen kuin menen mun aikasempiin kirjotuksiin ja alan paikkailla niitä jäätäviä aukkoja, jotka mun aiemmassa tekstissä on. Toivon vaan, että mulla on tarpeeksi aikaa, ettei tarvi käyttää jotain kirpparilaatua olevia juonenkäänteitä ja juonia molemmille puolille, koska se nyt on vaan ärsyttävää lukea. "Know that the only remedy to love is to love more" Kolme yötä jouluun on, laskin aivan itse eilen... Eiku ei ehkä ihan vielä, mutta totta on, että marraskuu ja joulukuu on vilistäneet ohitse silmissä ja kohta mun oma joululoma on ohitse ja vielä pitäis mennä jouluksi ja uudeksi vuodeksi töihin... Mutta ei harmita nyt, kun on saanut tosissaan lomailla. Ja keskittyä avoimen opintoihin. Lokakuun loppu ja marraskuun alku olivat tosiaankin tavallista kiireisempiä, joten kaikki haaveet ensimmäisestä NaNoilun yrityksestä menivät persiilleen. Ikuisena optimistina en kuitenkaan antanut sen pysäyttää, sillä olen tosiaankin niitä henkilöitä, että jos tie on tukittu, niin teen sitten omani. Joten aloin heti suunnittelemaan, että kyllä minä vielä keväällä vähintään ehin koettamaan kirjoittajankykyäni (lähinnä kirjoitustahdin äärirajoja). ![]() Ja tässä sitä sitten ollaan. Vaikka tammikuussa alkaakin pääsykokeiden valmennuskurssi, arvioin sen olevan kevään kuukausista lopulta kaikkein rennoin. Joten olen siitä halpana NaNon kopiona päättänyt tehdä ikioman kirjoituskuukauteni ja se voi toimia hyvin myös todella aikaisin tehtynä uudenvuoden lupauksena. Ja vaikka alkuperäisissä nanoilusuunnitelmissani aioin vihdoin ja viimein keskittyä antamaan Letters from Chalinealle hieman pituutta, niin taas sen täytyi uhrautua, sillä sain juuri sopivasti päätettyä Kylmän veren kaupungin kirjoittamisen (joka on siis elämäni ensimmäinen loppuun asti kirjoitettu pidempi tarina, fiilikset on vieläkin "!!!!!!!!!")joten kaipaan tosissaankin kirjoittamaan sille jatkoa. Vihjailin kyllä aiemmin jotain isoa uutta, miltä KVK:n jatko-osa ei välttämättä vaikuta, mutta minä henk. koht. olen kyllä nyt ainakin jännän äärellä. Stonksit on kyllä nyt huippulukemissa, kun tänne asti oon elämässäni päässy. KVK syntyi random ideasta siinä Armon Vuonna 2016 ja siitä päivästä lähtien en oo suunnitellu pelkästään sen juonta, vaan perinteisen megalomaanisesti tiesin, että luvassa olisi trilogia. Vuosien varrella olen lisännyt ja lisännyt juonikuvioita ja yksityiskohtia kakkos- ja kolmososiin, tänä kesänä sain viimeinkin nimi-idean Yö on petoja täynnälle (se ilmestyi jostakin tyhjästä mun omasta päästä ja on taas yksi asia tukemaan mun uskomusta siitä, että olen tiedostamattani oikeasti nero), noin kuukausi sitten keksin viimeinkin, mikä on se YOPT:in yksilöllinen idea, joka tekee siitä kirjottamisen arvoisen, eikä vaan alun ja lopun välille täytettä, ja viime viikolla aloitin tosissani kirjoittamaan juonta auki - pitkän kirjotustauon jälkeen tahti on kyllä varmaan ihan nanokelpoinen, sillä parissa päivässä sain kokoon raavittua siihen sen 3500 sanaa). Fiilikset on innostuneet, mutta myös aika jännittyneet, sillä mulla on ollut neljä vuotta aikaa kypsytellä mielessäni ideaa Kylmän veren kaupungin jatkolle, mutta nyt se on tässä ja aion tosissani tehdä ainakin suurimman osan kirjoittamisesta yhden ainokaisen kuukauden aikana... Mutta toisaalta kovin moni muu tarina ei siihen tarkoitukseen välttämättä edes kelpaisi, koska olen perfektionisti ja sellaisena haluan tehdä mahdollisimman perusteellisimmat valmistelut. Tämä joulukuukin on vielä valmisteluaikaa, mutta olen jo lowkey päättänyt, että tavoitteena on saada 10 000 sanaa karkeaan juoneen (mikä on kenties hieman huijausta, sillä se on jo 1/5-osa nanosta ja aion käyttää sitä varsinaisen tekstin pohjana) ja nyt tätä kirjoittaessa päätin, että jos saan tuon sanatavoitteen täyteen, niin sitten voisin saman tien kirjoittaa jo prologin sujuvaksi ja pistää sen tänne vihjaamaan hieman siitä, minne ollaan menossa. Joulukuun loppuun on vielä kaksi viikkoa, joten jos kansikuva on tämän viikon spoileri, niin jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, ensi viikolla voisin julkaista esittelytekstin YOPT:iin ja viimeisellä viikolla prologin, ennen kuin alan paahtamaan varsinaista kirjoittamista. Jos asiat taas ei mene suunnitelmien mukaan, niin prologi tulee ulos varmaan sitten, kun olen sen saanut kirjoitettua. Lisäsin vielä alle oikein hienon kyselyn ihan testimielessä, vaikka lopulta luultavasti teen siten, miten itse parhaaksi näen, mutta jos joku haluaa vaikuttaa YOPT:n kehitykseen, niin käyttäkäähän valtaanne! -Yhtä viisaudenhammasta vähäisempi Ai- Täyty tulla tänne taas hieman päivittelemään tilanteesta, koska asiat ei rullaakkaan taas niin ku pitäis, joten on syytä tullakki tänne veisaamaan päivän valitusvirttä. Nyt on energiat sen verran vähissä, että tosiaankin teen tästä lyhyen postauksen.
Vielä kuun alkupuolella, kun olin lomilla, olin vielä positiivisella asenteella sen suhteen, että vaikka onkin työt ja opiskelut päällekkäin, niin koitan ainakin parhaani NaNoWriMossa, eli koitan saaha 50 000 sanaa lisättyä Letters from Chalineaan yhdessä kuukaudessa. Eilen illalla sitten todellisuus alko iskeä kun toinen avoimen kurssi alkoi ja aloin tajuta, että vaikka mulla onkin marraskuussa pari viikkoa taas lomaa, niin se ei tosiaankaan riitä NaNoiluun ja päätin sen "loman" tavoitteeksi laittaa, että koitan paiskia silloin niin paljon opiskeluhuommia kuin suinkin saatan. Nyt on nimittäin hieman yli kuukausi aikaa kirjottaa 8-10 sivun pituinen essee ;_; (Kyllä siitä selvitään, mutta en ilmeisesti ollukkaa henkisesti valmistautunu tekemään TÖITÄ mun opiskeluiden eteen.) En siis laita enää vuoden lopulle mitään kirjotustavoitteita ja itse asiassa saatan olla täällä aika epäaktiivinenkin, mutta jos joskus aikaa liikenee arjelta ja lukemiselta (jonka priorisoin kirjottamisen yläpuolelle koska se on hyvää pään tyhjennystä ja rentoutumista), niin keskityn sitten lisäämään pituutta Letters from Chalineaan. Ens vuoden alku on sitten taas ihan kysymysmerkki, koska aion silloin siirtyä töiden paiskomisesta enemmän pääsykokeisiin lukemiseen, joten varsinkin alkuvuodesta saataan löytää jopa vapaa-aikaakin. Tulevaisuus on kuitenkin sen verran epävarmaa, etten aio mennä tekemään suunnitelmia vielä sinne asti, mutta ideoita on - jos kaikki toteutuu ihanteellisesti, niin voisin järjestää vuoden alussa oman kirjoituskuukauteni, jolloin voisin aloittaa vielä suht. tuntemattoman projektin, josta täällä aion käyttää lyhennettä YOPT... Mutta saapi nähdä, voin käyttää tuota ideaa ainakin jonkinlaisena voimaa antavana toivona, vaikka se ei toteutuisikaan :P -Ai "Coming back to where you started is not the same as never leaving." Olen jo jonkin aikaa lupaillut itselleni ja muillekin, että kirjoitan erityisen blogitekstin, jossa keskityn kertomaan Terry Pratchettin Kiekkomaailma-universumista, joten ehkä nyt on aika täyttää lupaukseni. Fantasiakirjailijana Terry Pratchett on todella tunnettu, ainakin enimmäkseen vanhempien lukijoiden keskuudessa, mutta luultavasti nyt kun Good Omensista on tullut TV-sarja ja ilmeisesti Keikkomaailma-kirjoille on lupailtu "täysin uskollisia" elokuva- tai televisiosarjaversioita, uskon että 2000-luvun sukupolvenkin lukijoille Pratchett tulee tutummaksi. En epäile nimittäin ollenkaan sitä, etteikö ainakin Z-sukupolvi kykenisi samaistumaan Pratchettin kirjoihinsa viljelemäänsä sarkasmiin ja huumorintajuun lähes sataprosenttisesti, itselläni kun ainakin kävi niin. Koska Pratchett on ehkä monelle sellainen kirjailija, josta on saattanut kuulla ja nähdä jotakin, mutta jonka kirjoihin ei ole kuitenkaan tullut tartuttua, koska niitä on yksinkertaisesti niin sairaan paljon, koetan nyt tehdä hyvän työn ja selostaa hieman löydöksiäni. Luin nimittäin jo monta vuotta sitten joitakin Pratchettin kirjoja, mutta koska olin vielä sen verran nuorempi enkä lukenut kovin järjestelmällisesti, en ymmärtänyt ihan kaikkea lukemaani. Halu lukea Kiekkomaailma-kirjoja kuitenkin jäi, ja vuoden 2018 puolessa välissä viimeinkin päätin, että otan härkää sarvista ja luen tietenkin aivan kaiken, aikajärjestyksessä. Koska kirjoja on Kiekkomaailma-universumissa 41 (jos ei lasketa mukaan novelleja ja muuta täytettä), ei kronologisessa järjestyksessä lukeminen ole onneksi pakollista. Useimmat kirjoista on tarkoitettu sellaisiksi, että ne voi lukea yksistään, ja Kiekkomaailma-yläotsakkeen alla on useita pieniä sarjoja, esimerkiksi Kuoleman (eli en mustaan pukeutuvan viikatemieshepun) näkökulmasta, epäonnistuneen velho Rincewindin kommelluksista ja Ankh-Morporkin Vartiokaartin sotilaiden taistelusta rikollisuutta vastaan. Jokaisessa sarjassa on tietenkin jotain omaansa, mutta koska kaikki sijoittuvat samaan Kiekkomaailmaan, voivat niiden henkilöt kohdata toisiaan ja mitä enemmän kirjoja on lukenut, sitä enemmän inside-juttuja avautuu ja ahaa-elämyksiä saa kokea. Pratchettin kirjoitustyyliä on jokseenkin vaikea kuvailla, mutta siinä toistuu parodiamainen fantasiahuumori, sekä aika syvällinenkin filosofinen yhteiskunnan ja ihmisyyden tutkiskelu. Varsinkin ensimmäiset Kiekkomaailma-kirjat ovat aika parodisia ja kertovat epäonnistuneesta velho Rincewindistä, joka seikkailee pitkin Kiekkomaailmaa joutuen kamalasta tilanteesta toiseen ja joka ei halua olla niistä yhdessäkään mukana, joten niistä voi saada mielikuvan, että Pratchettin kirjat ovat helppoa, tyhjäpäistä luettavaa ja pientä vaihtelua tavalliseen fantasian oheen. Mutta Pratchettista löytyy kuitenkin paljon enemmän kuin pelkkää huumoria ja parodiaa, ja esimerkiksi Kuolema-alasarjan kirjat kävivät väillä ainakin minulle liian filosofisiksi. Yleisnäkökulmaa hieman antaakseni luettelen tähän siis joitakin kirjoja ja alasarjoja, joihin mielestäni keltanokankin kannattaa tutustua tai joista on hyvä aloittaa. Toisaalta, jos taas olet itsekin lukenut jo Kiekkomaailma-kirjoja, niin kommenteissa voit kertoa omista lempikirjoistasi ja voimme fanittaa yhdessä.
Jos siis haluaa edes hieman kokeilla Kiekkomaailmaa ja sen aikuisille tarkoitettuja osia, niin minusta Noidat-sarjasta kannattaa aloittaa. Kirjoihin on aika helppo päästä sisälle, sillä parodia-elementti on yhä läsnä ja tarinoiden perusideat ovat tuttuja, tosin Pratchett on punonut niihin taaskin niin paljon omia elementtejään ja ajatuksiaan, että ne menevät minusta alkuperäisiä tarinoita pidemmälle. Ensimmäinen kirja (yläpuolella) kertoo tyttölapsesta, joka saa velhon voimat, mutta kasvaa noidan oppilaana. Se tutkii siis esimerkiksi sukupuolistettua taikuutta. Muut kirjat taas kirjoittavat uusiksi mm. Shakespearen Macbethiä, klassisia satuja, pakanallisia haltijoita, Oopperan Kummitusta ja vampyyreistä kerrottuja tarinoita.
Täytyy vielä mainita, että suomennettujen Kiekkomaailma-kirjojen kannet ovat yksinkertaisesti Rumia. Jotkut englanninkielisistä erikoisversioista taas... *chef's kiss*, vertausesimerkki yläpuolella. (Long story short, harhauduin hieman kirjottamisesta ja vahingossa tilasin 5/6 noista erikoisversioista, mutta joo, tätä varten kai sitä rahaa tienataan :,) )
Ettei tästä blogijutusta tulis enää paljon pidempää, en ehkä käy yksityiskohtaisesti läpi useampia teokseia. Henkilökohtaisesti yksittäisistä kirjoista pidän todella paljon myös esimerkiksi Pyramideista, joka sijoittuu pieneen parodia-Egyptiin, Hirmurykmentistä, joka kertoo tytöstä, joka pukeutuu pojaksi osallistuakseen aivan liian pitkälle venyneeseen sotaan, ja joka kuvailee sellaisia puolia sodasta (ja naiseudesta) joita en ole missään muussa kirjassa kunnolla tavannut. Noitien lisäksi yksi lempialasarjoistani on Ankh-Morporkin kaupunginvartiostosta kertova sarja, sillä kuvitelkaapa vahvasti huumorilla maustettua dekkaria, joka sijoittuu juuri siihen grimdark epämääräiseen, mutta tärkeään porvariskaupunkiin, joka kaikista perinteisistä fantasiakirjoista löytyy. Erityisesti mieluisen siitä tekee minulle se, että varsinkin niissä ja ex-huijari Tahmee von Lipwigistä kertovissa kirjoissa esiintyy Havelock Vetinari, joka on Ankh-Morporkin tyrannihallitsija ja jota minä jostain syystä simppaan niin paljon ettei se ole enää edes hauskaa :_: Tässä siis pieni esittely Kiekkomaailmasta, joka tosin taitaa olla 98% minun fiilistelyitäni ja mielipiteitäni kirjoista, eikä välttämättä anna kovin selkeää kuvaa uteliaille. Kaikkein kannattavinta on siis itse ihan koittaa, minulta kun ei selkeää kuvausta löydy. Kaiken pointti on kuitenkin ehkä se, että suosittelen Terry Pratchettia kuitenkin todella, todella vahvasti. -Ai, joka tälläkin hetkellä kaipaa takaisin haaveilemaan keski-ikäisen tyranninsa perään- |
Here lives...Ain ajatuksia elämästä, mahdottomasta ja mahdollisesta. Fantasiatarinoita, kirjoitushaasteita, muita aivoituksia... Aktiivisuus: 29.10.2023 Muistin taas IW:n olemassaolon ja tulin katselemaan, miltä paikat näyttävät. Milloin kirjoitus jatkuu? En tiedä. Mutta ihan hyvin saattaa olla lähitulevaisuudessa :D 1.12.2022 Julkaisin Unipäiväkirjaan neljä uutta unta ja blogiin koosteen lokakuun mieleen jääneistä kirjoista :) 30.11. Marraskuu selvitty ja kirjoitushaaste täytetty! Julkaisen lähipäivinä juttuja ja loppuajatuksia ja nyt on helpottunut olo, sain tänään loppuun saatettua jopa kaks pitkään kestänyttä projektia 28.11. HUH! Jättäydyin taas aikataulusta jälkeen useammankin päivän, mutta sain kirittyä sitä kiinni. Kaksi päivää jäljellä ja ajattelin sitten jälkeen julkaista kerralla kaiken sen, mikä tässä vaiheessa julkaisukelpoista on, sekä loppuajatuksia. Linkinvaihto:
The Wolf's Cry (Suden huuto) Paper Angels Valti Huurresuudelma Meduusameri Ahoniitty Medea Tarinapuu Kissajuttuja Saniaiskanjoni Listattu: Ensemble Mag Mell Nefarious Epäaktiiviset: Tulevaisuuden Heimot Perhosefekti Friosao Päivitetty viimeksi 15.9.2020 Archives
February 2023
Categories |