" Paikka, jossa tarun ja
|
"Meille on tärkeää tietää mistä tulemme, sillä jos emme tiedä mistä tulemme, emme tiedä missä olemme, ja jos emme tiedä missä olemme, emme tiedä minne menemme. Ja jos emme tiedä minne menemme, olemme luultavasti menossa harhateille." ![]() Aloitanpa tällaisella turvallisella aiheella kuin kertomalla siitä, mitä olen viime aikoina (eli tämän vuoden puolella) lukenut, mainiten eniten ehkä niitä parhaimpia ja huonoimpia tapauksia, joita olen nyt kohdannut. Kerron enimmäkseen omista kokemuksistani, mutta kuvia klikkaamalla pääsee lukemaan kirjan juonesta ja muiden ihmisten arvosteluja. Globaali lukuhaaste Vastikään, kun koulustressi painoi päälle enkä oikein vibannut tavallisen kirjamakuni kanssa, ajattelin kokeilla jotakin uutta ja tsekata hieman kirjoja yhdestä Pinterestistä löytämästäni lukuhaasteesta, jossa poimitaan kirjoja, jotka sijoittuvat eri maihin maapallolla. Valikoin ensiksi kirjoja, jotka itseäni kiinnostivat eniten ja sitten lainailin niitä pieneksi pinoksi asti paikallisesta kirjastosta. Ja alle viikossa totesin, etten taida olla tarpeeksi aikuistunut lukemaan tavallista aikuisten fiktiota. Ensimmäiseksi kokeilin Lumikukkaa ja salaista viuhkaa, joka kiinnosti aluksi todella paljon, koska se sijoittuu historialliseen Kiinaan ja kertoo nüshusta, ainoasta maailman kielestä, joka kuuluu yksinomaan naisille. En kuitenkaan päässyt edes puoleen väliin, sillä luvassa olikin aika paljon todella graafisia kuvauksia pienten tyttöjen jalkojensitomisprosessista, enkä voinut olla suhtautumatta asiaan aika raskaasti. Joten ihan mielenterveyteni takia jätin kirjan kesken ja siirryin kokeilemaan seuraavaa. Muita kesken jättämiäni kirjoja olivat mm. Junot Diazin Oscar Waon lyhyt ja merkillinen elämä, Paulo Coelhon Alkemisti ja Jorge Amadon Gabriela. Vasta kun aloitin lukemaan kirjoja, muistin etteivät kirjojen aiheet oikeasti kiinnosta minua laisinkaan ja usein niiden ihmissuhteet, henkilöiden tekemät valinnat ja tavalliset juonikuviot ainoastaan ärsyttävät minua ja aiheuttavat päänsärkyä. Tai turhaa tuskaa. ![]() Ainoa kirja, jonka sain oikeasti luettua loppuun asti oli Manuel Puigin Särkyneen sydämen tango, joka sekin käsitteli (tarkoituksella) pinnallisia, aika typeriä ihmisiä, jotka pettävät ja huijaavat toisiaan ja itseään lähes päivätyökseen. Jaksoin kuitenkin painaa eteenpäin, koska tarinan formaatti on kekseliäämpi ja muodostui erilaisista kirjeistä, tilannekuvauksista, aikatauluista ja muista. Loppujen lopuksi pidin juonesta ihan mukavasti, koska se päättyi tavallaan onnellisesti, tavallaan ei ja niin oli hyvä. En kuitenkaan voi sanoa, että se olisi tavallisesti minun makuuni ja nyt kun olen oikeasti kokeillut lukea jotakin oman mukavuusalueeni ulkopuolelta, pitää ehkä korjata hieman omaa minäkuvaani. Olen siis kaikkiruokainen lukija - ainakin teoriassa. ![]() YA-fantasy gone dark Jokseenkin epäonnistuneen lukuseikkailuni jälkeen kiinnostus tuttuun ja turvalliseen fantasiaan jostain kumman syystä heräsi taas, mutta koska siltikin halusin kokeilla jotakin uutta, poimin kirjastosta Joe Abercrombien Vain puoliksi kuninkaan, jota olen katsellut kirjaston hyllyllä vuosikausia, mutta joka ei ikinä ole kiinnostanut niin paljon, että olisin jaksanut sitä kokeilla. Tämä hetki kuitenkin oli juuri oikea, sillä ahmin kirjan parissa päivässä ja sarjan toinenkin kirja meni lähes huomaamatta. Abercrombien kirjat ovat grim dark -fantasiaa, joten henkilöhahmot eivät ole suoranaisesti hyviä ja juoni on usein täynnä taistelua ja matkustamista, mutta kahdessa ensimmäisessä kirjassa pidin henkilöistä todella paljon ja olin täysin rakastunut sekä kirjan päähenkilöihin (kaikki kirjat seuraavat omia päähenkilöitään, jotka toimittavat sitten sivuhenkilön virkaa muissa kirjoissa) että muihin sivuhenkilöihin, ja Abercrombie yllätti minut positiivisesti erilaisilla juonenkäänteillä, joita en ole aiemmin minkäänlaisessa fantasiassa tavannut. Suosittelen trilogian kahta ensimmäistä kirjaa todella paljon sellaisille, jotka synkästä fantasiasta pitävät, mutta viimeinen kirja pilasi minulta aivan kaiken. (Nyt tulee jonkinlaista spoileria muuten, mutta itse ainakin olisin halunnut etukäteen tietää, millaista on luvassa, ennen kuin aloitin viimeisen kirjan tai koko sarjan.) En tiedä onko kyseessä Abercrombien tyyli, vai kokeiliko hän vain, kuinka paljon lukijoita sietää järkyttää, mutta viimeisessä kirjassa hän joko a) tappoi edellisten kirjojen henkilöt, b) tuhosi heidän aiemmissa kirjoissa kehitetyn personaalisuutensa tai c) laittoi heidät tekemään hyvin ärsyttäviä out of character -tekoja. Muissa kirjoissa romanssit, siinä määrin mitä niitä oli, olivat hyviä, mutta viimeisessä kirjassa joko en välittänyt henkilöiden välisistä suhteista ollenkaan, tai ajattelin koko ajan: "Mitä ihmettä minä oikein olen lukemassa?" Vaikka luinkin kirjan taaskin suhteellisen nopeasti, en saanut tarinaan minkäänlaista tyydyttävää loppua tai sitä ihanaa katharsista, kun saan kirjan lopussa itkeä tunteitani ulos ihan vain siksi, että olen kiintynyt kirjan henkilöihin, seurannut heidän tarinaansa ja nyt meidän yhteinen matkamme on päättymässä - olen tunteellinen lukija ja yksi parhaista asioista lukemisessa onkin se, miten pelkät sanat paperilla voivat herättää iloa, surua, vihaa, rakkautta, naurua ja koko joukon muita erilaisia tunteita. Menin kyllä itkien nukkumaan, mutta kyse oli turhautumisen kyyneleistä, sillä kirja pilasi koko iltani. Näin jälkeenpäin voin nauraa itselleni ja sille vihalle, jonka vimmalla vannoin loppumatonta kaunaa Joe Abercrombielle siksi, että hän kehtasi tehdä minulle näin, mutta toisaalta olin sen verran tosissani silloin, ettei naurata kovin pitkään. Ehkä parin vuoden päästä olen sen verran leppynyt, että saatan kokeilla jotakin toista Abercrombien kirjaa, mutta se jää nähtäväksi. Henkilökohtainen suositukseni on siis, että jos kiinnostaa, niin lukekaa kaksi ensimmäistä kirjaa, mutta jos kiinnytte henkilöhahmoihin ja olette samanlaisia kuin minä, niin pysykää kolmannesta kirjasta kaukana. Jos taas olette lukeneet sarjan ja olette eri mieltä kanssani viimeisestä kirjasta (tai koko sarjasta), niin laittakaa kommenttia, sillä tappelisin aiheesta ilomielin :D ![]() Matka Kiekkomaailmassa päättyy Terry Pratchett on elämänsä aikana ollut varsin tuottoisa kirjoittaja, ja kun vuoden 2018 puolessa välissä aloin lukemaan hänen Kiekkomaailmaan sijoittuvia kirjojaan, tiesin jo että tulee kulumaan vuosia ennen kuin saan luettua kaikki kirjat. Nyt, alle kahden vuoden jälkeen on lukemattomia kirjoja (ja Kiekkomaailmaan sijoittuvia novelleja) jäljellä enää kolme ja suren jo nyt sitä, ettei niitä olekaan yhtään enempää. Noin neljänkymmenen kirjan aikana olen ehtinyt rakastua sekä Kiekkomaailmaan, sen asukkaisiin että Terry Pratchettin ideoihin, ajatuksenjuoksuun ja kirjoitustyylin, ja viimeisetkin kirjat luettuani kirjoitan tänne blogiin ainoastaan Kiekkomaailmalle omistetun postauksen, jossa hehkutan sarjaa ja varsinkin omia suosikkejani. Vielä yleisesti Ajattelin ensiksi kirjoittaa erillisen blogipostauksen siitä, miten elämä näin muuten sujuu näinä erikoisina aikoina, mutta toisaalta ei ole niin paljon kerrottavaa. Koska kaikissa IB-kouluissa peruttiin loppukokeet ja me oppilaat saamme loppuarvosanat muiden töiden perusteella, tyssäsi koulu ja kokeisiinlukustressi kuin seinään. Olen siis nyt muuttanut kotipaikkakunnalle takaisin, käyn välillä töissä ja muuten koetan tässä nyt aloittaa tekemään kaikkia niitä harrastuksia, joita en koulujuttujen tai töiden takia ole vuoteen ehtinyt tehdä. Se on lähtenyt hieman hitaasti käyntiin ja minun pitäisikin aloittaa jonkinlainen järjestelmällinen päiväsuunnittelu, että saan aikaiseksi mm. kirjoittaa tänne, itseopiskella latinaa, piirtää ja maalata ynnä muita juttuja. Tällainen äkillinen vapaa ei sinänsä haittaa, sillä voin ottaa tämän kesälomana (vaikka ulkona onkin metri lunta), koska kesä-heinäkuu on jo varattu töissäkäyntiä varten. Tosin nyt olen hieman flunssaisena ja pakostakin panikoin välillä, että onko se koronaa, sitten rauhoittelen itseäni, että tuskinpa vain, kun se on enimmäkseen nuhaa eikä yskitä ollenkaan, ja sitten panikoin taas. Tällainen yleinen jännittynyt ilmapiiri tekee minulle selkeästi hyvää... -Ai-
2 Comments
Mielenkiintoinen kirjapostaus! Oikeastaan kaikki kirjat olivat minulle ihan uusia tai en ollut kuullutkaan, paitsi Alkemisti, jonka olen lukenut :D Tuo on mielenkiintoista, että pystyt jättämään kirjoja kesken, toisaalta se olisi varmaan hyvä itsellekin kun ei se lukeminen sitten hauskaa ole (viimeksi kärsin läpi Sadan vuoden yksinäisyyden ja Siilin eleganssin, joista molemmissa oli kyllä joitakin hyviä piirteitä) mutta en vain jotenkin pysty ajattelemaan, että jättäisin kirjan kesken. Ainoa jonka olen tietoisesti jättänyt kesken oli The Sound and The Fury, ja siitäkin tunnen aina syyllisyyttä kun merkkaan sen luetuksi list challengesissä :'D Mutta joo, on hyvä painottaa lukunautintoa, tiedostan että itse juuri painotan ihan liikaa sitä että "on lukenut" kirjan ja sitä produktiivisuutta, että saa kirjoja luetuksi. Tuo Joe Abercrombie kuulosti ihan kamalalta, miten noin voi edes kirjoittaa? :'Dd onko se taitamattomuutta vai jokin tahallinen kannanotto? Kiinnostuin silti sen verran, että jos joskus törmään kirjaan kirjastossa (ja jos kirjastot joskus taas avataan...) niin ehdottomasti vähintään tarkastelen kirjaa. Terry Pratchettiä on pitänyt jo pidemmän aikaa lukea, tykkäsin Good Omensista kovasti ja yksi kaveri on pitkään Pratchettiä suositellut - ja kuulostavathan monet hänen kirjoistaan jo etukäteen hulvattomilta. Tsemppiä karanteenin yms. keskelle! Kiva lukea näitä kirjapostauksia :')
Reply
Ai
7/5/2020 09:24:11
Hyvä että tykkäsit lukea mun mietteitä, ja joo, muistan että itselläkin on joskus ollut todella vaikeaa jättää kirja kesken, mutta kaipa jossain vaiheessa huomasin, että luen mieluummin jotakin, josta pidän, kuin kärsin turhaan.
Reply
Leave a Reply. |
Here lives...Ain ajatuksia elämästä, mahdottomasta ja mahdollisesta. Fantasiatarinoita, kirjoitushaasteita, muita aivoituksia... Aktiivisuus: 29.10.2023 Muistin taas IW:n olemassaolon ja tulin katselemaan, miltä paikat näyttävät. Milloin kirjoitus jatkuu? En tiedä. Mutta ihan hyvin saattaa olla lähitulevaisuudessa :D 1.12.2022 Julkaisin Unipäiväkirjaan neljä uutta unta ja blogiin koosteen lokakuun mieleen jääneistä kirjoista :) 30.11. Marraskuu selvitty ja kirjoitushaaste täytetty! Julkaisen lähipäivinä juttuja ja loppuajatuksia ja nyt on helpottunut olo, sain tänään loppuun saatettua jopa kaks pitkään kestänyttä projektia 28.11. HUH! Jättäydyin taas aikataulusta jälkeen useammankin päivän, mutta sain kirittyä sitä kiinni. Kaksi päivää jäljellä ja ajattelin sitten jälkeen julkaista kerralla kaiken sen, mikä tässä vaiheessa julkaisukelpoista on, sekä loppuajatuksia. Linkinvaihto:
The Wolf's Cry (Suden huuto) Paper Angels Valti Huurresuudelma Meduusameri Ahoniitty Medea Tarinapuu Kissajuttuja Saniaiskanjoni Listattu: Ensemble Mag Mell Nefarious Epäaktiiviset: Tulevaisuuden Heimot Perhosefekti Friosao Päivitetty viimeksi 15.9.2020 Archives
February 2023
Categories |