" Paikka, jossa tarun ja
|
Täyty tulla tänne taas hieman päivittelemään tilanteesta, koska asiat ei rullaakkaan taas niin ku pitäis, joten on syytä tullakki tänne veisaamaan päivän valitusvirttä. Nyt on energiat sen verran vähissä, että tosiaankin teen tästä lyhyen postauksen.
Vielä kuun alkupuolella, kun olin lomilla, olin vielä positiivisella asenteella sen suhteen, että vaikka onkin työt ja opiskelut päällekkäin, niin koitan ainakin parhaani NaNoWriMossa, eli koitan saaha 50 000 sanaa lisättyä Letters from Chalineaan yhdessä kuukaudessa. Eilen illalla sitten todellisuus alko iskeä kun toinen avoimen kurssi alkoi ja aloin tajuta, että vaikka mulla onkin marraskuussa pari viikkoa taas lomaa, niin se ei tosiaankaan riitä NaNoiluun ja päätin sen "loman" tavoitteeksi laittaa, että koitan paiskia silloin niin paljon opiskeluhuommia kuin suinkin saatan. Nyt on nimittäin hieman yli kuukausi aikaa kirjottaa 8-10 sivun pituinen essee ;_; (Kyllä siitä selvitään, mutta en ilmeisesti ollukkaa henkisesti valmistautunu tekemään TÖITÄ mun opiskeluiden eteen.) En siis laita enää vuoden lopulle mitään kirjotustavoitteita ja itse asiassa saatan olla täällä aika epäaktiivinenkin, mutta jos joskus aikaa liikenee arjelta ja lukemiselta (jonka priorisoin kirjottamisen yläpuolelle koska se on hyvää pään tyhjennystä ja rentoutumista), niin keskityn sitten lisäämään pituutta Letters from Chalineaan. Ens vuoden alku on sitten taas ihan kysymysmerkki, koska aion silloin siirtyä töiden paiskomisesta enemmän pääsykokeisiin lukemiseen, joten varsinkin alkuvuodesta saataan löytää jopa vapaa-aikaakin. Tulevaisuus on kuitenkin sen verran epävarmaa, etten aio mennä tekemään suunnitelmia vielä sinne asti, mutta ideoita on - jos kaikki toteutuu ihanteellisesti, niin voisin järjestää vuoden alussa oman kirjoituskuukauteni, jolloin voisin aloittaa vielä suht. tuntemattoman projektin, josta täällä aion käyttää lyhennettä YOPT... Mutta saapi nähdä, voin käyttää tuota ideaa ainakin jonkinlaisena voimaa antavana toivona, vaikka se ei toteutuisikaan :P -Ai
2 Comments
"Coming back to where you started is not the same as never leaving." Olen jo jonkin aikaa lupaillut itselleni ja muillekin, että kirjoitan erityisen blogitekstin, jossa keskityn kertomaan Terry Pratchettin Kiekkomaailma-universumista, joten ehkä nyt on aika täyttää lupaukseni. Fantasiakirjailijana Terry Pratchett on todella tunnettu, ainakin enimmäkseen vanhempien lukijoiden keskuudessa, mutta luultavasti nyt kun Good Omensista on tullut TV-sarja ja ilmeisesti Keikkomaailma-kirjoille on lupailtu "täysin uskollisia" elokuva- tai televisiosarjaversioita, uskon että 2000-luvun sukupolvenkin lukijoille Pratchett tulee tutummaksi. En epäile nimittäin ollenkaan sitä, etteikö ainakin Z-sukupolvi kykenisi samaistumaan Pratchettin kirjoihinsa viljelemäänsä sarkasmiin ja huumorintajuun lähes sataprosenttisesti, itselläni kun ainakin kävi niin. Koska Pratchett on ehkä monelle sellainen kirjailija, josta on saattanut kuulla ja nähdä jotakin, mutta jonka kirjoihin ei ole kuitenkaan tullut tartuttua, koska niitä on yksinkertaisesti niin sairaan paljon, koetan nyt tehdä hyvän työn ja selostaa hieman löydöksiäni. Luin nimittäin jo monta vuotta sitten joitakin Pratchettin kirjoja, mutta koska olin vielä sen verran nuorempi enkä lukenut kovin järjestelmällisesti, en ymmärtänyt ihan kaikkea lukemaani. Halu lukea Kiekkomaailma-kirjoja kuitenkin jäi, ja vuoden 2018 puolessa välissä viimeinkin päätin, että otan härkää sarvista ja luen tietenkin aivan kaiken, aikajärjestyksessä. Koska kirjoja on Kiekkomaailma-universumissa 41 (jos ei lasketa mukaan novelleja ja muuta täytettä), ei kronologisessa järjestyksessä lukeminen ole onneksi pakollista. Useimmat kirjoista on tarkoitettu sellaisiksi, että ne voi lukea yksistään, ja Kiekkomaailma-yläotsakkeen alla on useita pieniä sarjoja, esimerkiksi Kuoleman (eli en mustaan pukeutuvan viikatemieshepun) näkökulmasta, epäonnistuneen velho Rincewindin kommelluksista ja Ankh-Morporkin Vartiokaartin sotilaiden taistelusta rikollisuutta vastaan. Jokaisessa sarjassa on tietenkin jotain omaansa, mutta koska kaikki sijoittuvat samaan Kiekkomaailmaan, voivat niiden henkilöt kohdata toisiaan ja mitä enemmän kirjoja on lukenut, sitä enemmän inside-juttuja avautuu ja ahaa-elämyksiä saa kokea. Pratchettin kirjoitustyyliä on jokseenkin vaikea kuvailla, mutta siinä toistuu parodiamainen fantasiahuumori, sekä aika syvällinenkin filosofinen yhteiskunnan ja ihmisyyden tutkiskelu. Varsinkin ensimmäiset Kiekkomaailma-kirjat ovat aika parodisia ja kertovat epäonnistuneesta velho Rincewindistä, joka seikkailee pitkin Kiekkomaailmaa joutuen kamalasta tilanteesta toiseen ja joka ei halua olla niistä yhdessäkään mukana, joten niistä voi saada mielikuvan, että Pratchettin kirjat ovat helppoa, tyhjäpäistä luettavaa ja pientä vaihtelua tavalliseen fantasian oheen. Mutta Pratchettista löytyy kuitenkin paljon enemmän kuin pelkkää huumoria ja parodiaa, ja esimerkiksi Kuolema-alasarjan kirjat kävivät väillä ainakin minulle liian filosofisiksi. Yleisnäkökulmaa hieman antaakseni luettelen tähän siis joitakin kirjoja ja alasarjoja, joihin mielestäni keltanokankin kannattaa tutustua tai joista on hyvä aloittaa. Toisaalta, jos taas olet itsekin lukenut jo Kiekkomaailma-kirjoja, niin kommenteissa voit kertoa omista lempikirjoistasi ja voimme fanittaa yhdessä.
Jos siis haluaa edes hieman kokeilla Kiekkomaailmaa ja sen aikuisille tarkoitettuja osia, niin minusta Noidat-sarjasta kannattaa aloittaa. Kirjoihin on aika helppo päästä sisälle, sillä parodia-elementti on yhä läsnä ja tarinoiden perusideat ovat tuttuja, tosin Pratchett on punonut niihin taaskin niin paljon omia elementtejään ja ajatuksiaan, että ne menevät minusta alkuperäisiä tarinoita pidemmälle. Ensimmäinen kirja (yläpuolella) kertoo tyttölapsesta, joka saa velhon voimat, mutta kasvaa noidan oppilaana. Se tutkii siis esimerkiksi sukupuolistettua taikuutta. Muut kirjat taas kirjoittavat uusiksi mm. Shakespearen Macbethiä, klassisia satuja, pakanallisia haltijoita, Oopperan Kummitusta ja vampyyreistä kerrottuja tarinoita.
Täytyy vielä mainita, että suomennettujen Kiekkomaailma-kirjojen kannet ovat yksinkertaisesti Rumia. Jotkut englanninkielisistä erikoisversioista taas... *chef's kiss*, vertausesimerkki yläpuolella. (Long story short, harhauduin hieman kirjottamisesta ja vahingossa tilasin 5/6 noista erikoisversioista, mutta joo, tätä varten kai sitä rahaa tienataan :,) )
Ettei tästä blogijutusta tulis enää paljon pidempää, en ehkä käy yksityiskohtaisesti läpi useampia teokseia. Henkilökohtaisesti yksittäisistä kirjoista pidän todella paljon myös esimerkiksi Pyramideista, joka sijoittuu pieneen parodia-Egyptiin, Hirmurykmentistä, joka kertoo tytöstä, joka pukeutuu pojaksi osallistuakseen aivan liian pitkälle venyneeseen sotaan, ja joka kuvailee sellaisia puolia sodasta (ja naiseudesta) joita en ole missään muussa kirjassa kunnolla tavannut. Noitien lisäksi yksi lempialasarjoistani on Ankh-Morporkin kaupunginvartiostosta kertova sarja, sillä kuvitelkaapa vahvasti huumorilla maustettua dekkaria, joka sijoittuu juuri siihen grimdark epämääräiseen, mutta tärkeään porvariskaupunkiin, joka kaikista perinteisistä fantasiakirjoista löytyy. Erityisesti mieluisen siitä tekee minulle se, että varsinkin niissä ja ex-huijari Tahmee von Lipwigistä kertovissa kirjoissa esiintyy Havelock Vetinari, joka on Ankh-Morporkin tyrannihallitsija ja jota minä jostain syystä simppaan niin paljon ettei se ole enää edes hauskaa :_: Tässä siis pieni esittely Kiekkomaailmasta, joka tosin taitaa olla 98% minun fiilistelyitäni ja mielipiteitäni kirjoista, eikä välttämättä anna kovin selkeää kuvaa uteliaille. Kaikkein kannattavinta on siis itse ihan koittaa, minulta kun ei selkeää kuvausta löydy. Kaiken pointti on kuitenkin ehkä se, että suosittelen Terry Pratchettia kuitenkin todella, todella vahvasti. -Ai, joka tälläkin hetkellä kaipaa takaisin haaveilemaan keski-ikäisen tyranninsa perään- |
Here lives...Ain ajatuksia elämästä, mahdottomasta ja mahdollisesta. Fantasiatarinoita, kirjoitushaasteita, muita aivoituksia... Aktiivisuus: 29.10.2023 Muistin taas IW:n olemassaolon ja tulin katselemaan, miltä paikat näyttävät. Milloin kirjoitus jatkuu? En tiedä. Mutta ihan hyvin saattaa olla lähitulevaisuudessa :D 1.12.2022 Julkaisin Unipäiväkirjaan neljä uutta unta ja blogiin koosteen lokakuun mieleen jääneistä kirjoista :) 30.11. Marraskuu selvitty ja kirjoitushaaste täytetty! Julkaisen lähipäivinä juttuja ja loppuajatuksia ja nyt on helpottunut olo, sain tänään loppuun saatettua jopa kaks pitkään kestänyttä projektia 28.11. HUH! Jättäydyin taas aikataulusta jälkeen useammankin päivän, mutta sain kirittyä sitä kiinni. Kaksi päivää jäljellä ja ajattelin sitten jälkeen julkaista kerralla kaiken sen, mikä tässä vaiheessa julkaisukelpoista on, sekä loppuajatuksia. Linkinvaihto:
The Wolf's Cry (Suden huuto) Paper Angels Valti Huurresuudelma Meduusameri Ahoniitty Medea Tarinapuu Kissajuttuja Saniaiskanjoni Listattu: Ensemble Mag Mell Nefarious Epäaktiiviset: Tulevaisuuden Heimot Perhosefekti Friosao Päivitetty viimeksi 15.9.2020 Archives
February 2023
Categories |