" Paikka, jossa tarun ja
|
Olen varmaan koko ikäni taistellut perfektionismia vastaan ja sen voin todeta kokemuksen syvällä rintaäänellä, että on kyllä aivan sairaan vaikeaa koettaa hallita jotakin omaa luonteenpiirrettään. Viime vuosien aikana olen oppinut paljon itsehillintää ja alkanut ymmärtämään, ettei kaiken tekemäni tarvitse olla ihan sitä 100% priimaa, edes niissä asioissa, joihin todella haluan panostaa. Jos siis täydellisyyden tavoittelu olisi minun koko ongelmani, olisin kai sen jo lähes ratkaissut, mutta tietenkään kyse ei ole minun kanssani ainoastaan siitä. Sillä joka kerta, joka ikinen kerta, kun aloitan jonkin uuden projektin kanssa tai työstän uutta ideaa, minun täytyy koettaa hypätä aidan korkeimman kohdan yli. Eivätkä ne tavoitteet aina ole edes saavutettavissa, vaan pikemminkin kuin joku 160-senttinen koittamassa loikkia kahden ja puolen metrin korkuisen riman yli. Puoliksi Jumalattaressa halusin piirtää kuvia tarinan hahmoista - ja päätin siis, että aikaa myöten piirrän hahmokartat kaikista hahmoista. Kaikista. Aloitin Kylmän Veren Kaupungin kirjoittamisen ja jo juonta hahmotellessa päätin, että tuli mitä tuli, kirjoittaisin tarinasta trilogian. Vaikka en ole ikinä edes päättänyt yhtäkään kirjan pituista tarinaa loppuun asti. Kun aloin siirtämään Chalinea-maailmaa ystäväporukan jutuista tänne I Wonderlandiin, aloitin sen mukana myös lähes tolkienmaisen maailmansuunnittelun, joka on vielä tällä hetkellä kesken ja tulee olemaan luultavasti kesken vielä vuonna 2030 - koska aina voi tietää jotakin enemmän. Jos alan piirtämään jotakin kuvaa I Wonderlandiin, en voi ikinä piirtää mitään yksinkertaista ja helppoa ja hyvännäköistä, jonka voisi pian julkaista I Wonderlandissa. Ehei, jos sen kuvan piirtämisessä ei kestä vähintään kahtatoista tuntia, miksi edes yrittää? Tämä Letters from Chalineaan liittyvä kuva kuningatar Azista inspiroi tämänkin blogipäivityksen. En tunne itseäni täysin kotoisaksi, kun koetan piirtopöydällä piirtää heti värillisenä asioita, sillä olen kaikkein tottunein piirtämään lyijykynillä ja harmaasävyssä. Halusin siis kokeilla tekniikkaa, jossa ensiksi piirretään harmaasävyllä ja sitten blendataan värit sisään ja otinko ensimmäiseksi työkseni jonkin helpon testauksen, jotta voisin katsoa toimiiko se oikeasti?
Vai aloitinko heti piirtämään jotain oikean maalauksen näköistä kuvaa Chalinean kuningattaresta ja hänen suojelijastaan, jossa on monimutkainen tausta ja kuningattaren hiukset ja puku ovat täynnä varjoja ja laskoksia ja kiharoita ja lettejä? Tietenkin. Ja nyt parin kuukauden tuskailun jälkeen alan taas hyväksyä sen, että tuon pidemmälle en tätä kuvaa saa tehtyä tämän vuoden puolella ja vaikka polkisinkin hammasta purren eteenpäin, en saisi siitä muuta kuin tuskaa ja turhautumisen kyyneleitä. Ja kaikkein vähiten oppisin jotakin. Eli päätin tämän tähden purkaa tänne blogiin jotakin tästä ongelmastani. Osittain kertoakseni tästä tilanteesta, osittain jättääkseni itselleni jonkinlaisen muistutuksen. Aina ei tarvitse valita sitä vaikeinta reittiä vyötäröön asti lumessa ylämäkeen mennen, kun vieressä kulkee aurattu tie tai edes hyvin tallottu polku. Eli jos tänä ja ensi vuonna I Wonderlandiin saan julkaistua jotakin piirroksia, niiden olisi parempi olla yksinkertaisia kuvia yhdestä hahmosta tai eläimestä kerrallaan, simppelisti hahmoteltuja ja ei kovin vaikeita tekniikkoja vaativia. Ja jos eivät ole, niin sitten te saatte vapaasti tsotsotella minua, kun olen tämänkin vikani unohtanut. Vaikka en saisikaan piirrettyä sen tasoisia kuvia kuin itse haluaisin, en varmaan ikinä tule pääsemäänkään sille tasolle jos koetan jatkaa samalla tavalla. Välillä on vaikea hyväksyä, että on helpompaa nousta hitaammin portaita ylös, kuin kasvattaa siivet ja lentää perille. Mutta sitä se kai on välillä, pakollisia pettymyksiä.
2 Comments
Tuli joksikin aikaa tilt, tätäkö nimeä olen käyttänyt? Toivottavasti tällä tunnistaa.. Hirmu hyvä blogiteksti josta tunnistin itseni myös ilmiselvästi. Hyvin kirjoitettu myös - loppukappale tiivisti asian ytimen tehokkaasti! Itse olen monessa asiassa juuri tuota kansaa, joka yrittää kasvattaa siivet, vaikkei niitä ihmisille kasva. Joskus lukiossa aloitin kitaransoiton yhden youtuberin innoittamana, mutta käytin aikani tuijottelemalla ihaillen videoita sen sijaan, että olisin itse soittanut. Kaikessa toivoo kovasti pääsevänsä perille joutumatta tekemään itse paljoakaan - vaikka se nyt menee yli tämän postauksen aiheen. Ei minulla tietenkään mitään neuvoja eikä edes lohduttavia sanoja tai ylipäätään paljon mitään sanoja ole tähän hätään. Ehkä sen verran, että tuo kuva on aivan lumoava, voisin tuijotella naisen kasvoja ikuisuuden, ja pienen ikuisuuden tuijotinkin. Se on selvästi vaan se oma perfektionismi joka laittaa kahleet luovuudelle - näin sivustakatsojana kuva on todella hieno, ja toimii noin yksinkertaisempanakin upeasti, vaikka keskeneräisyyden ehkä huomaakin, mutta voin hyvin kuvitella, millaista kuvan kanssa on ollut tuskailla. Mahdoitko olla lukenut Elizabeth Gilbertin Big Magic -kirjaa? Nyt en muista olitko se sinä vai joku muu. Jos et ole lukenut niin suosittelisin sitä, ei se mikään ihmeparannus tai vastaus ole perfektionismiin, mutta kyllä siitä itselle jotain apua oli. Luin jostain myös, että myös niiden ihmisten pitäisi piirtää, jotka eivät "osaa", koska se saa hyvälle mielelle tai jotakin. Pitäisi varmaan itsekin jossakin vaiheessa piirrellä. Olen myös jonkin verran edistynyt kirjoittamisessa ja perfektionismissa, mitä siihen tulee: osallistuin erittäin pienellä viikon panoksella NaNoWriMoon, ja sain 10 000 sanaa kirjoitetuksi (minulle iso juttu), koska päätin tarttua tarinaan, jota tunsin itse hauskaksi kirjoitella. Aloin siis kirjoittaa Paikka maailmassa -tarinaa uudestaan. Olen vähän arkaillut sen esille laittamista, koska pelkään että siitä tulee taas sellainen editoinnin ja itsekritiikin kierre kuin ennen. Nyt kirjoitellessa olen oikeastaan ensimmäistä kertaa ymmärtänyt, mitä ensimmäinen luonnos tai first draft todella tarkoittaa. Sen takia juuri on vaikeampi pistää sitä esille. Kyllä sillä vain on vaikutusta, onko tarina julkinen ennen aikojaan vai ei. Lähdinpäs jaarittelemaan, mutta ihana lukea tekstejäsi, palailen myös tarinoiden pariin mahd pian. Ja kun muistelen suntuubissa esille laittamiasi piirustuksia, niistäkin monet olivat jo upeita, mutta kehitys on silti nähtävissä, ja se on aika huimaa. Olet saanut kuningattaresta tosi eläväisen, inhimillisen ja kiinnostavan näköisen. Melkein sopivaakin, että muu kuva on vähän hämärä, sillä kasvot ovat keskipiste, vaikka sitä ne tietysti olisivat vaikka kuva olisikin täynnä yksityiskohtia.
Reply
Ai
6/1/2020 17:20:51
(Nyt vähän myöhässä vastaan tännekin, vaikka kommentin luinkin jo aikoja sitten)
Reply
Leave a Reply. |
Here lives...Ain ajatuksia elämästä, mahdottomasta ja mahdollisesta. Fantasiatarinoita, kirjoitushaasteita, muita aivoituksia... Aktiivisuus: 29.10.2023 Muistin taas IW:n olemassaolon ja tulin katselemaan, miltä paikat näyttävät. Milloin kirjoitus jatkuu? En tiedä. Mutta ihan hyvin saattaa olla lähitulevaisuudessa :D 1.12.2022 Julkaisin Unipäiväkirjaan neljä uutta unta ja blogiin koosteen lokakuun mieleen jääneistä kirjoista :) 30.11. Marraskuu selvitty ja kirjoitushaaste täytetty! Julkaisen lähipäivinä juttuja ja loppuajatuksia ja nyt on helpottunut olo, sain tänään loppuun saatettua jopa kaks pitkään kestänyttä projektia 28.11. HUH! Jättäydyin taas aikataulusta jälkeen useammankin päivän, mutta sain kirittyä sitä kiinni. Kaksi päivää jäljellä ja ajattelin sitten jälkeen julkaista kerralla kaiken sen, mikä tässä vaiheessa julkaisukelpoista on, sekä loppuajatuksia. Linkinvaihto:
The Wolf's Cry (Suden huuto) Paper Angels Valti Huurresuudelma Meduusameri Ahoniitty Medea Tarinapuu Kissajuttuja Saniaiskanjoni Listattu: Ensemble Mag Mell Nefarious Epäaktiiviset: Tulevaisuuden Heimot Perhosefekti Friosao Päivitetty viimeksi 15.9.2020 Archives
February 2023
Categories |