" Paikka, jossa tarun ja
|
Aloitettu 15.10.2016... Vähän vaille neljän vuoden urakka, joka tuntui hujahtavan aivan silmissä siinä muun arjen lomassa, on ohitse ja nyt on päästy taipaleen ensimmäiselle pysähdyspisteelle. Pari päivää on kulunut siitä, kun viimeinkin julkaisin viimeiset luvut Kylmän Veren Kaupunkiin, mutta vasta nyt on aikaa oikeasti pysähtyä ja miettiä kaikkea tapahtunutta ja kokemaani.
Kylmän Veren Kaupunki liittyy kiinteästi I Wonderlandin alkuun ja KVK:n tarina on myös tavallaan I Wonderlandin tarina. Perustin I Wonderlandin yhtenä hetken mielijohteista, joita minulla aina on, mutta ilmeisesti tuon pienen mielijohteen takana oli jokin suurempi ja syvempi toive saada toteuttaa itseäni kirjoittajana, sillä en unohtanutkaan sivustoa parissa kuukaudessa, vaan olen tehnyt siitä pienen osan elämääni. Samoin kävi Kylmän Veren Kaupungille. Muistan, että ensimmäinen I Wonderlandiin aloittamani tarina oli Tylypahkaan liittyvää fanfiktiota, mutta se lopahti ja katosi kuvioista parin ensimmäisen luvun jälkeen. Toinen aloittamani tarina oli sitten Kylmän Veren Kaupunki. En ole varma, sainko idean kirjoittaa salamurhaajasta, joka itse merkataan salamurhan uhriksi jostakin unesta, internetistä vaiko jonkin muun kirjan innoittamana, mutta Varis osoittautui paljon sinnikkäämmäksi tarinan lähteeksi kuin omat Harry Potter-hahmoni. Olen luultavasti viettänyt ainakin yhtä paljon aikaa suunnittelemassa Variksen ja Sagen tarinaa kuin kirjoittamassa sitä, ja yllätyn välillä itsekin, kuinka paljon työtä olen jo sen eteen tehnyt ja kuinka moniulotteiseksi Variksen maailma on mielessäni tullut. Se ei välttämättä vielä Kylmän Veren Kaupungissa näy, mutta itse kirjoittajana näenkin kaiken aika paljon selkeämmin. Kirjoitusprosessin aikana ehdin tehdä aika paljon virheitä ja asioita, joita nyt kadun. Välillä mietin, miksi esimerkiksi esittelin Rhodesin tarinaan, koska esimerkiksi Maestro näkyi Variksen rinnalla kirkkaana jo heti kun hän oli syntynyt mielessäni, mutta toisaalta olen oppinut pitämään hänestä aika tavalla. Välillä taas turhaudun siitä, millaiseksi suunnittelin juonen jo alussa, sillä näen siinä aika tavalla puutteita ja asioita, jotka olisi voinut tehdä toisin, mutta toisaalta tämä on ensimmäinen kertani, kun oikeasti sain kirjoitettua juonen alusta loppuun - ehkä se ensi kerralla menee paremmin. Välillä ehdin katua, miksi edes aloitin koko tarinaa, sillä niin paljon aikaa ja henkistä kapasiteettia ja työtä se vei lopulta elämästäni. Mutta toisaalta en ole varma, kuinka iso päätös tarinan kirjoittaminen oli minun puoleltani; kun idea Variksesta oli syntynyt mielessäni ja olin suunnitellut juonen pääpiirteittäin, se alkoi elää omaa elämää mieleni sisässä, eikä muuta keinoa päästä siitä eroon ollut, kuin kirjoittaminen. Monessa kohtaa en luottanut itseeni tarpeeksi, enkä uskonut että pystyisin lopultakaan kirjoittamaan tarinaa loppuun asti. Olen minä sentään jo siinä paria kymmentä vuotta hipomassa, eikä läheskään kaikki 20-vuotiaat ole kirjoittaneet kokonaista kirjaa tai jotain sen tapaista, mutta tuntuu siltä, että tarinan päättäminen ei monelle muulle aktiiviselle kirjoittajalle ole niin ylitsepääsemättömän vaikeaa. Oma käsitys itsestäni taas on se, että minun keskittymiskykyni on niin lyhyt, etten ehdi mitään mukavaa saattaa loppuun asti, ennen kuin olen jo kiinnostunut jostakin muusta. Se meinasi tapahtua KVK:nkin kanssa, sillä aloitin suunnittelemaan toista valtavankokoista projektia, Letters from Chalineaa kesken KVK:n kirjoittamisen. Mutta ehkä ikä on kuitenkin opettanut ja olen oppinut pitämään itseni ruodussa paremmin, sillä tässä sitä nyt ollaan. Joskus minusta tuntuu, että olen aika hyvä kirjoittaja, koska olen kuitenkin kirjoittanut tarinoita jo siitä lähtien, kun opin kirjoittamaan ja mielikuvitustarinat olivat täyttäneet mieleni jo sitä ennen. Joskus taas, kun luen jonkun toisen kirjoittajan tekstiä tai istun tyhjän Word-dokumentin edessä miettimässä, että mitä nyt, tuntuu siltä, että kaikki on aivan turhaa ja etten kuitenkaan ole tarpeeksi hyvä kirjoittamaan jotakin, joka saisi ihmiset tuntemaan samalla tavoin kuin minä omassa mielessäni tunnen, kun kirjoitan. Tällaisten blogitekstienkin kirjoittaminen on aikamoinen työmaa, koska en vain osaa jotenkin kertoa omasta elämästäni mielenkiintoisesti ja kaikki ajatuksenikin tuntuvat tulevan esiin aivan tönkösti ja epäjohdonmukaisessa järjestyksessä, mutta se on jotakin, jonka kanssa on vain täytynyt oppia elämään - ei kai kaikki kuitenkaan kykene kirjoittamaan ihan kaikenlaista? Mutta vaikka KVK ja minä itse kirjoittajana emme lopultakaan ole täydellisiä, on kokemuksissani objektiivisesti ehkä enemmän hyvää kuin huonoa. Olen saanut toteutettua itseäni ja ajatuksiani. Olen kirjoittanut aiheesta, joka ei minulle ole niin tuttu, sillä puhdas maaginen fantasia on enemmänkin minun heiniäni, kuin jokin synkkä urbaani. Olen saavuttanut tavoitteita, jotka olen aina halunnut tavoittaa, ja sen myötä olen oppinut paljon asioita. Tavoitteiden tavoittelemisesta sanotaan, että tärkeintä onkin se matka, ei se päämäärä. Se on luultavasti totta, ainakin minulle, sillä vaikka viikonloppuna tunsin itseni varsin iloiseksi ja tyytyväiseksi, jos olisin pakertanut neljä vuotta ikävystyksissäni vain noiden tunteiden takia, olisin heittänyt hukkaan neljä vuotta elämästäni. Sen sijaan olen näiden neljän kirjoittamisen vuoden aikana kokenut iloa, surua, pettymystä, toivoa, sekä roppakaupalla inspiroivia hetkiä ja ahaa-elämyksiä, jotka ainakin minulle ovat sitä kirjoittamisen parasta tavaraa. Ja nyt, kun KVK itse on päätöksessä, katson jo tulevaisuuteen ja seuraavaan projektiin. Sillä Sagen ja Variksen tarina ei ole läheskään päätöksessä. Aion keskittyä nyt Chalineaan sen verran kauan, että tunnen itseni valmiiksi ja sitten... päästän Variksen taas lentoon. Ensi kertaan, - Ai, joka on kerrankin aika tyytyväinen itseensä -
2 Comments
11/9/2020 14:14:39
Onnea ihan hirveästi KVK:n loppuun saattamisesta! Mä tulen lukemaan sen loppuun kun suinkin kerkiän! :-) Samaistutavaa pohdintaa tässä kirjoituksessa, ja täytyy sanoa, että fiilaan niin paljon kaikkea mitä sanoit. Itsellänikin on niin pitkiä, monen vuoden projekteja ja erilaisista genreistä, että välillä tekee mieli itkeä mutta se tunne kun saat ahaa-elämyksen ja ratkot ongelman ja pääset flow tilaan ja ja ja. Odotan innolla että pisin projektini, Metsän tytär, saapuu pääteasemalle. Vielä jokin päivä!
Reply
Ai
15/9/2020 18:43:05
Kiitoksia paljon! Ja niinpä, varmasti aika monella kirjoittajalla on samanlaiset kokemukset ja onneksi ei ihan yksin tarvitse olla. Nyt kun ennen marraskuuta on aikaa, niin pistäydyn kyllä Isenissäkin lukemassa tarinoita, ja tsekkaamassa sitä Metsän tytärtäkin. Tsemppiä sen kanssa etenemiseen ja toivottavasti saat sen kanssa edettyä ainakin tasaiseen tahtiin kohti sitä päätepistettä.
Reply
Leave a Reply. |
Here lives...Ain ajatuksia elämästä, mahdottomasta ja mahdollisesta. Fantasiatarinoita, kirjoitushaasteita, muita aivoituksia... Aktiivisuus: 29.10.2023 Muistin taas IW:n olemassaolon ja tulin katselemaan, miltä paikat näyttävät. Milloin kirjoitus jatkuu? En tiedä. Mutta ihan hyvin saattaa olla lähitulevaisuudessa :D 1.12.2022 Julkaisin Unipäiväkirjaan neljä uutta unta ja blogiin koosteen lokakuun mieleen jääneistä kirjoista :) 30.11. Marraskuu selvitty ja kirjoitushaaste täytetty! Julkaisen lähipäivinä juttuja ja loppuajatuksia ja nyt on helpottunut olo, sain tänään loppuun saatettua jopa kaks pitkään kestänyttä projektia 28.11. HUH! Jättäydyin taas aikataulusta jälkeen useammankin päivän, mutta sain kirittyä sitä kiinni. Kaksi päivää jäljellä ja ajattelin sitten jälkeen julkaista kerralla kaiken sen, mikä tässä vaiheessa julkaisukelpoista on, sekä loppuajatuksia. Linkinvaihto:
The Wolf's Cry (Suden huuto) Paper Angels Valti Huurresuudelma Meduusameri Ahoniitty Medea Tarinapuu Kissajuttuja Saniaiskanjoni Listattu: Ensemble Mag Mell Nefarious Epäaktiiviset: Tulevaisuuden Heimot Perhosefekti Friosao Päivitetty viimeksi 15.9.2020 Archives
February 2023
Categories |