" Paikka, jossa tarun ja
|
Kuvitelkaa mun yllätystä, kun viimeinkin pääsin järjestelemään mun tätä blogia ja huomasin, että on melkein vuosi siitä, ku viimeksi kirjotin ensimmäisen kirjakirjotelman. Mutta toisaalta ei ole ihmekään, vuosi 2020 onnistu sotkemaan aikajatkumon niin, että samaan aikaan kaikesta on niin kauan ja niin vähän, että vähemmästäkin vähän erehtyy. Mutta mulla onkin siis aika poimia erilaisia kirjoja tarkasteltavaksi kokonaisen vuoden ajalta (vaikka tietenkin päädyin priorisoimaan niitä kirjoja, jotka olen vasta lukenut), joten en taida viivytellä tämän enempää. Linkit kirjojen Goodreads-esittelyyn löytyvät kuten aiemminkin kuvia klikkaamalla tai tekstin linkeistä, ja sieltä löytyy tarkempaa kuvailua ja muiden (minua parempien arvostelijoiden) arvosteluita. Queens of Renthia -sarja Ensiksi täytyy aloittaa sarjalla, jonka lukemisen lopetin kirjaimellisesti 3 minuuttia tämän tekstin aloittamista. Minulla oli vuoden lopussa ja alussa jonkinmoinen anti-fantasia kausi, joka lowkey alkoi juuri samoihin aikoihin kuin loppukokeisiin lukeminen ja korona viime vuonna, sillä ehkä mun aivoille oli yksinkertaisesti liikaa koettaa setviä monimutkaisia fantasiamaailmoita sillä aikaa, kun omassakin elämässä oli niin paljon stressaavia ja vieraita asioita. Ei se ollut kyllä huonokaan, sillä aikojen ansiosta pääsin myös tutustumaan ihan kunnolla tavalliseen fiktioon, romantiikkakirjoihin ja onnistuin lukemaan/kuuntelemaan kaikki Hercule Poirot - kirjat läpi, joten ei paha, ei paha. Mutta asiaan... Aloitin sarjan kuuntelun ilman mitään sen suurempia odotuksia, mutta jotenkin yksi ainokainen kirjasarja sai taas elvytettyä fantasiainnostukseni ja muutenkin lisäämään lukuintoani. Sarja käytti samaan aikaan tuttuja fantasiaelementtejä (kuningattaria, luonnonhenkiä, taikakouluja), mutta onnistui tekemään niistä jotakin uutta, esimerkiksi päähenkilöt olivat jotakin, jota en ole aiemmin kokenut: ensimmäisen kirjan päähenkilön koko idea oli se, ettei hän ollut kovin taitava taikuudessa toisin kuin luokkatoverinsa, kun taas toisen kirjan päähenkilö oli aikuinen nainen, jolla oli jo kaksi lasta, mikä toi todella tuoreen perspektiivin koko tarinaan. Romantiikkaa oli myös kirjoissa, mutta se ei ollut pääfokuksena, mikä sopi minulle myös hyvin. Kirjojen taikuus oli myös ainutlaatuista, sillä koko pointti on se, että joillakin Renthialaisilla naisilla on kyky hallita ja käskeä erilaisia luonnonhenkiä. Jotkut pystyvät hallitsemaan vain tietynlaisia henkiä, toiset kaikenlaisia ja jokaisen Renthian valtakunnan kuningattarella on kyky hallita kaikkia oman maansa henkiä. Ja ai niin, jos kuningatar kuolee tai hänen hallintansa pettää, luonnonhenget haluavat tappaa kaikki ihmiset, sillä kuningattaren käsky on ainoa, joka estää niitä tekemästä niin. Sarjassa on siis paljon verisiä ja julmia taistelukohtauksia, enkä ole pitkään aikaan ollut niin ahdistunut lopputaisteluissa :))))) Mutta tarinan kuvailut olivat todella hyviä, taikuus ja maailma tuntui todella hyvin suunnitellulta ja henkilöhahmot olivat myös todella hyviä, kuten edellä jo mainitsin, päätyi kyllä suosikkieni joukkoon. Juonikin oli todella ainutlaatuinen ja viimeisessä kirjassa stakesit oli niin korkealla, etten melkein uskaltanut kuunnella tarinaa eteenpäin ja tarina eteni paikkoihin, joihin en ollut edes ajatellut että se koskaan menisi. Onnistuin myös sekoamaan täysin sarjaa aloittaessani, sillä epähuomiossa aloitin sarjan toisesta kirjasta ja tarina alkoi ja eteni sen verran järkevästi, että ajattelin vain, että "ahaa, kirjailija osoittaa todella hyvin, että tarina on oikeasti alkanut jo ennen tätä ensimmäistä kirjaa, onkohan se suunnitellut kirjoittavansa jonkinlaisen prologin", ennen kuin ihan loppupuolella menin päivittämään statustani Goodreadsissa ja näin sen #2:en kirjan nimen perässä ja tajusin, miten tyhmä olin ollut. Mutta ei haitannut, luin ekan kirjan sitten toisena ja itse asiassa säästyin osittain järkytykseltä ja sydänsurulta, sillä ekan kirjan loppu... Sanonpahan vain, että harva fantasiakirja on uskaltanut päätyä sellaiseen paikkaan :P Luostarin Varjot Olen nyt tänä talvena lukenut sen verran romantiikkaa, että hain ensiksi vaihtelua lukemalla Suomalaisten Muinaisuskosta (mielenkiinon vuoksi, kirja oli todella todella akateemisesti kirjoitettu ja äärimmäisen pitkästyttävä lukea, mutta onnistuin selviämään siitä ja se kertoi kyllä mielenkiintoisista asioista) ja sitten tajusin, että halusin lukea lisää historiallista fiktiota, joka olisi hyvä aasinsilta takaisin fantasiaan, sillä historiallinen fiktion on melkein fantasiaa, paitsi että niissä on enemmän oikeasti tottakin. Sitten näin Suomalaisessa Kirjakaupassa pokkarin, jonka paksuus oli rehelliset 10-13 cm, mikä tietenkin herätti heti mielenkiinnon ja katsoin mihin sarjaan se kuului ja piti ottaa ensimmäinen osa heti luettavaksi.
Maailman kuvailu oli todella hyvää ja kirjaillija on ilmeisesti sekä opiskellut sekä kyseisen aikakauden historiaa että työskennellyt lakimiehenä (Shardlaken ammatti), mikä tuo tietenkin lisää uskovuutta tekstiin. Luin kirjan loppupuoliskon yhdessä illassa, en ollut lähelläkään arvaamassa murhaajaa (vaikka olisi varmaan pitänyt), ja pelkän loppupaljastuksen lisäksi ratkaisu oli muutenkin niin kekseliäs ja yllättävä, että täytyy vain nostaa hattua siitä, kuinka Sansom onnistui vielä kääntämään veistä haavassa ja järkyttämään minua vielä enemmän. Ja haluan heti lisää...
osaManga ja anime ovat tietenkin japanilaisia, kun taas Kotkasoturien taru sijoittuu Kiinaan, eli vieraankuuloisiin nimiiin ja erilaisiin taistelutermeihin kesti hetken tottua, sillä kirjassa esitellään todella laaja henkilökaarti (kirjan takana heidät on listattu muistin helpotukseksi), mutta tässä vaiheessa se alkoi jo tuntua luonnolliselta. Kaikille erilaisille taisteluliikkeillekin on annettu suomennetut nimensä, mikä tuntui ensimmäisessä kirjassa hieman hassulta, mutta toiseen kirjaan mennessä olin jo tottunut ja pidin siitä, kuinka ne nimet itse asiassa kuvailivat liikkeiden "fiilistä" paremmin, kuin jos taistelu ja joka ikinen käden ja jalan heilautus olisi kuvailtu kohta kohdalta tarkkaan.
Ja taistelua kirjassa todellakin riitti, mikä toi entistä paremmin mieleen Naruton. Kirjoissa olevat luvut ovat todella todella pitkiä (sillä ilmeisesti koko sarja julkaistiin luku kerrallaan jossakin lehdessä? Ja se on ehkä syynä siihenkin, että ensimmäinen osa päättyy aivan kamalaan cliffhangeriin), ja joka ikisessä luvussa on taattuna vähintäänkin yksi taistelu, toisessa kirjassa hyvinkin jo useampia. Juoni kulkee siis todella nopeasti eteenpäin ja se on täynnä erilaista toimintaa (ei pelkästään taistelua), mikä kyllä piti mielenkiinnon itsessään. Kotkasotureiden taru on ilmeisesti yksi wuxia-kirjallisuuden kuuluisimmista tarinoista, eikä mikään ole yhtä mukavaa kuin lukea jotakin ja tietää tismalleen, miksi siitä on tullut niin suosittu. Kun tässä toisessa kirjassa juoni pääsi ihan oikeasti liikkeelle, oli aivan mahtavaa katsoa vierestä, kun erilaiset aiemmin esitellyt henkilöt kohtasivat toisensa, miten huvittavan nopeasti päähenkilö Guo Jing kehittyi, miten sekä hyvisten että pahisten juonet etenivät ja kehittyivät, eikä raja heidän välillään aina ollutkaan niin selväpiirteinen (Paitsi Oyang Ke ja hänen isänsä saavat kyllä mennä haiden ruoaksi enkä itkisi kyyneltäkään), ja vielä kaiken lisäksi juoneen oli sulavasti sekoitettu sopivaa tapahtumahuumoria ja hauskoja repliikkejä (joista 98% kuului Huang Rongille, what a queen). Ja niin, luulin lukevani klassikkoa enkä todellakaan odottanut, että sana "paska" mainittaisiin siinä niin monta kertaa xD (se oli aika absurdia, mutta toisaalta, tapahtumat olivat siinä vaiheessa jo niin absurdeja muutenkin, että hyvin se meni matkassa) Tässä olikin jo joitakin kirjoja ja kaikki olen lukenut vastikään, mikä ei välttämättä ollut ihan koko postauksen pointti. Mutta lukufiilikset ovatkin olleet aika heikot tänä talvena, joten ei ihme, jos minulla ei olekaan kovin paljon sanottavaa muista kirjoista kuin niistä, jotka olen lukenut nyt innostuksen taas enemmän herättyä. Seuraavassa lukupostauksessa voin tietenkin taas koettaa yrittää katsoa vielä kauemmas taaksepäin, mutta ehkä ensimmäinen päätös, mikä pitäisi tehdä on se, etten odota taas vuotta ennen seuraavaa postausta. Eli sitä odotellessa, aika taas palata kirjojen pariin :)
0 Comments
Leave a Reply. |
Here lives...Ain ajatuksia elämästä, mahdottomasta ja mahdollisesta. Fantasiatarinoita, kirjoitushaasteita, muita aivoituksia... Aktiivisuus: 29.10.2023 Muistin taas IW:n olemassaolon ja tulin katselemaan, miltä paikat näyttävät. Milloin kirjoitus jatkuu? En tiedä. Mutta ihan hyvin saattaa olla lähitulevaisuudessa :D 1.12.2022 Julkaisin Unipäiväkirjaan neljä uutta unta ja blogiin koosteen lokakuun mieleen jääneistä kirjoista :) 30.11. Marraskuu selvitty ja kirjoitushaaste täytetty! Julkaisen lähipäivinä juttuja ja loppuajatuksia ja nyt on helpottunut olo, sain tänään loppuun saatettua jopa kaks pitkään kestänyttä projektia 28.11. HUH! Jättäydyin taas aikataulusta jälkeen useammankin päivän, mutta sain kirittyä sitä kiinni. Kaksi päivää jäljellä ja ajattelin sitten jälkeen julkaista kerralla kaiken sen, mikä tässä vaiheessa julkaisukelpoista on, sekä loppuajatuksia. Linkinvaihto:
The Wolf's Cry (Suden huuto) Paper Angels Valti Huurresuudelma Meduusameri Ahoniitty Medea Tarinapuu Kissajuttuja Saniaiskanjoni Listattu: Ensemble Mag Mell Nefarious Epäaktiiviset: Tulevaisuuden Heimot Perhosefekti Friosao Päivitetty viimeksi 15.9.2020 Archives
February 2023
Categories |