Minulla on taas ajanjakso, jolloin muistan unia taas tarkemmin ja useammin kuin aiemmin, vaikken jaksakaan kirjoittaa niitä ylös ihan heti herättyä, tai niitä tylsimpiä. Tämä uni jäi kuitenkin mileen sen erikoisuuden ja tunnelman takia. En ole unessa päähenkilönä tai edes tietoisesti paikalla, vaan minusta tuntuu, että luen tarinaa jostakin kirjasta.
Jossakin merellä tai lahden suulla on saari, jossa kasvaa korkeita puita. Saari on niitä täynnä joka puolella ja saari on kuuluisa, koska siihen kai liittyy jotakin mytologiaa, mutta enimmäkseen siksi, koska se sijaitsee tärkeällä paikalla. Se on strategisesti sellaisessa paikassa, että jos siellä sijaitsee vain puolustajia, he voivat pysäyttää kaikki lahdelle pyrkivät laivat. Lahden perällä sijaitsee oletettavasti jokin tärkeä kaupunki, jonne nuo laivat haluaisivat hyökätä.
Tuossa kaupungissa hallitseva kuningatar (jostakin syystä muistan sen olevan kuningatar) on syystä siis määrännyt saarelle hirveän paljon vartijoita, jotta viholliset eivät pääsisi tulemaan.
Tässä vaiheessa unta näen todella todentuntuisesti, kuinka nämä vartijat pääsevät saarelle. Heidän ei tarvitse nimittäin mennä veneellä, vaan he voivat ratsastaa pitkin salaista vedenalaista reittiä, joka on luotu ikivanhalla taikuudella. Rannalta saarelle kulkee meren pohjalla reitti, joka näyttää tavalliselta vedeltä, mutta kun kävelee juuri sitä reittiä seuraten, vesi ei tunnukaan enää ihan vedeltä ja sitä voi hengittää. Reitiltä ei kuitenkaan kannata poistua, sillä se on meren pohjassa ja tuntuu oudolta nähdä yläpuolella uivat kalat, mustekalat ja hieman pelottavammat olennot. Tässä unimaailmassa on nimittäin olemassa joitakin Pimeyden olentoja, jotka ovat ainakin jostakin todella syvältä meren pohjasta tulevia hirviöitä, jotka käyvät ihmisten kimppuun erityisesti juuri ennen aamunkoittoa. Rannikkokaupungeissa niistä on jatkuvasti ongelmia, mutta täällä saarella ne ovat oikeastaan jokaöinen painajainen.
Unessa mielenpainuvaa ovat siis visuaaliset kuvat ja yksi niistä on se, kun seison sillä polulla ja edelläni joku saaren vartija ratsastaa hevosen selässä kohti saarta. Reitti erottuu muusta merestä sillä tavoin, että siinä vesi on aavistuksen kirkkaampaa ja turkoosinisinisempä, ja siinä leijailee pieniä ilmakuplia enemmän kuin muussa vedessä, eivätkä ne nouse pintaan niin kuin ilmakuplien kuuluisi. Kun katson ympärilleni enemmän, näen kuinka kalaparvet pystyvät uimaan reitin lävitse kuin se olisi tavallista vettä vain, mutta mitä kauemmaksi katson, sitä tumman sinisemmäksi ja mustemmaksi vesi muuttuu ja sitä suurempia ja pelottavampia olentoja siellä ui. Katson myös ylös kohti pintaa ja kaukaa yläpuoleltani ui mustekala ja vielä kauempana yläpuolellani on veden pinta, joka näyttää upealta, kun aaltoja katsoo alapuolelta ja päivänvalo säteilee veteen asti.
Näen myös, kuinka saaren vartijat ovat kiivenneet saaren turvallisimpaan paikkaan eli sen puihin juuri sen jälkeen, kun he ovat taistelleet koko yön hirviöitä vastaan. He eivät jaksa enää, koska sama tapahtuu joka ikinen yö, vartijoita kuolee ja ne jotka jäävät henkiin, saavat muistella kaikkia kohtaamiaan pelottavia hirviöitä.
Mietin, miksi he eivät hakeudu suojaan vedenalaiseen käytävään (jostakin syystä tiedän taikuuden suojelevan käytävällä kulkevia noilta hirviöiltä. Se on kuitenkin kuolemaakin pahempi kohtalo, sillä silloin ei joutuisi kohtaamaan vain saarelle pyrkiviä merihirviöitä, vaan näkisi myös ne kaikki syvyyksistä ryömineet olennot, jotka eivät ole vielä uskaltautuneet pinnalle.
Herään tieten, että kukaan ei tosiaankaan halua nähdä sitä näkyä, jos haluaa vielä joskus nukkua näkemättä painajaisia.
- 14.-15.9.2022, aamuyöstä
Jossakin merellä tai lahden suulla on saari, jossa kasvaa korkeita puita. Saari on niitä täynnä joka puolella ja saari on kuuluisa, koska siihen kai liittyy jotakin mytologiaa, mutta enimmäkseen siksi, koska se sijaitsee tärkeällä paikalla. Se on strategisesti sellaisessa paikassa, että jos siellä sijaitsee vain puolustajia, he voivat pysäyttää kaikki lahdelle pyrkivät laivat. Lahden perällä sijaitsee oletettavasti jokin tärkeä kaupunki, jonne nuo laivat haluaisivat hyökätä.
Tuossa kaupungissa hallitseva kuningatar (jostakin syystä muistan sen olevan kuningatar) on syystä siis määrännyt saarelle hirveän paljon vartijoita, jotta viholliset eivät pääsisi tulemaan.
Tässä vaiheessa unta näen todella todentuntuisesti, kuinka nämä vartijat pääsevät saarelle. Heidän ei tarvitse nimittäin mennä veneellä, vaan he voivat ratsastaa pitkin salaista vedenalaista reittiä, joka on luotu ikivanhalla taikuudella. Rannalta saarelle kulkee meren pohjalla reitti, joka näyttää tavalliselta vedeltä, mutta kun kävelee juuri sitä reittiä seuraten, vesi ei tunnukaan enää ihan vedeltä ja sitä voi hengittää. Reitiltä ei kuitenkaan kannata poistua, sillä se on meren pohjassa ja tuntuu oudolta nähdä yläpuolella uivat kalat, mustekalat ja hieman pelottavammat olennot. Tässä unimaailmassa on nimittäin olemassa joitakin Pimeyden olentoja, jotka ovat ainakin jostakin todella syvältä meren pohjasta tulevia hirviöitä, jotka käyvät ihmisten kimppuun erityisesti juuri ennen aamunkoittoa. Rannikkokaupungeissa niistä on jatkuvasti ongelmia, mutta täällä saarella ne ovat oikeastaan jokaöinen painajainen.
Unessa mielenpainuvaa ovat siis visuaaliset kuvat ja yksi niistä on se, kun seison sillä polulla ja edelläni joku saaren vartija ratsastaa hevosen selässä kohti saarta. Reitti erottuu muusta merestä sillä tavoin, että siinä vesi on aavistuksen kirkkaampaa ja turkoosinisinisempä, ja siinä leijailee pieniä ilmakuplia enemmän kuin muussa vedessä, eivätkä ne nouse pintaan niin kuin ilmakuplien kuuluisi. Kun katson ympärilleni enemmän, näen kuinka kalaparvet pystyvät uimaan reitin lävitse kuin se olisi tavallista vettä vain, mutta mitä kauemmaksi katson, sitä tumman sinisemmäksi ja mustemmaksi vesi muuttuu ja sitä suurempia ja pelottavampia olentoja siellä ui. Katson myös ylös kohti pintaa ja kaukaa yläpuoleltani ui mustekala ja vielä kauempana yläpuolellani on veden pinta, joka näyttää upealta, kun aaltoja katsoo alapuolelta ja päivänvalo säteilee veteen asti.
Näen myös, kuinka saaren vartijat ovat kiivenneet saaren turvallisimpaan paikkaan eli sen puihin juuri sen jälkeen, kun he ovat taistelleet koko yön hirviöitä vastaan. He eivät jaksa enää, koska sama tapahtuu joka ikinen yö, vartijoita kuolee ja ne jotka jäävät henkiin, saavat muistella kaikkia kohtaamiaan pelottavia hirviöitä.
Mietin, miksi he eivät hakeudu suojaan vedenalaiseen käytävään (jostakin syystä tiedän taikuuden suojelevan käytävällä kulkevia noilta hirviöiltä. Se on kuitenkin kuolemaakin pahempi kohtalo, sillä silloin ei joutuisi kohtaamaan vain saarelle pyrkiviä merihirviöitä, vaan näkisi myös ne kaikki syvyyksistä ryömineet olennot, jotka eivät ole vielä uskaltautuneet pinnalle.
Herään tieten, että kukaan ei tosiaankaan halua nähdä sitä näkyä, jos haluaa vielä joskus nukkua näkemättä painajaisia.
- 14.-15.9.2022, aamuyöstä