Tämä uni tuntuu jatkolta johonkin aiempaan zombimarkettiuneen, tosin en muista tarkkaan nähneeni semmoista aiemmin. Zombitilanne on kuitenkin nyt rauhoittunut, ja johonkin autioon supermarkettiin on syntynyt yhteisö, joka selviää sen kaupan tuotteilla. (Jotenkin niitä tuotteita tulee sinne aina lisää ilmeisesti ja sähköt pelaa.)
Zombeja on vielä siellä täällä, mutta ne eivät ole enää yhtä vaarallisia ja ihmiset juoksevat niiltä aika helposti karkuun. Ne elävät enimmäkseen vain tietyillä tuotekäytävillä, ja ihmiset vain välttävät niitä käytäviä. Samoin yhteisön asukkaat elävät tietyillä tuotekäytävillä ja minä asun siskoni (ei oikea sisko, vaan unihenkilö) kanssa jossakin sipsihyllyjen lähellä.
Uni tuntuu olleen pidempi kuin mitä muistan selkeästi, mutta selkein pätkä on tilanne, jossa olen hakemassa tuotteita jostakin kassojen läheltä, katselen näkyykö missään zombeja ja otan itselleni esimerkiksi jonkin uuden hiusharjan. Marketti on iso, mutta siellä myös asuu paljon ihmisiä, joten se on samalla lailla täynnä porukkaa kuin tavallisena arkipäivänä toimivassa kaupassa. Jossakin jonossa seisoo joku todella lyhyt nainen, vähän homssuisen näköinen, jolla on punaiset, laineilevat hiukset, punasankaiset silmälasit, vihreä toppi ja neulepaita. Se on pukeutunut ylipäätään todella kirkkaisiin väreihin, sillä on söpön näköinen nöpönenä ja se vaikuttaa kivalta, mutta se arvostelee minun ottamani kahvipaketin merkkiä ja minä annan sille samalla mitalla takaisin ja puhun englanniksi. Sanon juuri sen mitä ajattelen, eli että se vaikuttaa tosi kivalta ja sillä on ihana 'button nose', mutta jos se arvostelee minua tuolla tavoin, niin sitten minulla tekee mieli potkaista sitä juuri siihen ihanaan nenään. Ja ei kahvin merkillä väliä, kunhan on kofeiinia.
Uni menee sen jälkeen epäselvemmäksi, mutta jossakin vaiheessa siinä on keiju, jonka pitäisi auttaaa minua zombeja vastaan, mutta koska kutsuin sen apuun keskellä talvea, sen vaistot käskevät sitä kaivautumaan maahan (keskelle kaupan lattiaa) ja menemään talvihorrokseen.
-10.-11.12.2021, nähty aamuyöstä
Zombeja on vielä siellä täällä, mutta ne eivät ole enää yhtä vaarallisia ja ihmiset juoksevat niiltä aika helposti karkuun. Ne elävät enimmäkseen vain tietyillä tuotekäytävillä, ja ihmiset vain välttävät niitä käytäviä. Samoin yhteisön asukkaat elävät tietyillä tuotekäytävillä ja minä asun siskoni (ei oikea sisko, vaan unihenkilö) kanssa jossakin sipsihyllyjen lähellä.
Uni tuntuu olleen pidempi kuin mitä muistan selkeästi, mutta selkein pätkä on tilanne, jossa olen hakemassa tuotteita jostakin kassojen läheltä, katselen näkyykö missään zombeja ja otan itselleni esimerkiksi jonkin uuden hiusharjan. Marketti on iso, mutta siellä myös asuu paljon ihmisiä, joten se on samalla lailla täynnä porukkaa kuin tavallisena arkipäivänä toimivassa kaupassa. Jossakin jonossa seisoo joku todella lyhyt nainen, vähän homssuisen näköinen, jolla on punaiset, laineilevat hiukset, punasankaiset silmälasit, vihreä toppi ja neulepaita. Se on pukeutunut ylipäätään todella kirkkaisiin väreihin, sillä on söpön näköinen nöpönenä ja se vaikuttaa kivalta, mutta se arvostelee minun ottamani kahvipaketin merkkiä ja minä annan sille samalla mitalla takaisin ja puhun englanniksi. Sanon juuri sen mitä ajattelen, eli että se vaikuttaa tosi kivalta ja sillä on ihana 'button nose', mutta jos se arvostelee minua tuolla tavoin, niin sitten minulla tekee mieli potkaista sitä juuri siihen ihanaan nenään. Ja ei kahvin merkillä väliä, kunhan on kofeiinia.
Uni menee sen jälkeen epäselvemmäksi, mutta jossakin vaiheessa siinä on keiju, jonka pitäisi auttaaa minua zombeja vastaan, mutta koska kutsuin sen apuun keskellä talvea, sen vaistot käskevät sitä kaivautumaan maahan (keskelle kaupan lattiaa) ja menemään talvihorrokseen.
-10.-11.12.2021, nähty aamuyöstä