Olen taas kerran joku muu kuin itseni, eli olen joku tyttö, jola asuu naapurissa perhe, jossa on ainakin isä ja kaksi lasta, tyttö ja poika. Olen kasvanut heidän kanssaan isoksi ja kokok ajan naapurin isällä on ollut joku valtava akvaarioallas pihallaan, semmoinen vähintäänkin todella ison uima-altaan kokokinen, joka muistuttaa enemmän jotakin virallista isoa akvaariopaikkaa, jossa ihmiset voivat käydä.
Siellä on aitoa merenpohjaa muistuttavia kasveja ja aitoja meren kaloja, ja lukuun ottamatta jotakin hapetusta ja muita teknisiä juttuja, se on oma itsensä ylläpitävä mikroympäristönsä, eli siellä on vesikasveja, pieneliöitä ja hyönteisiä jotka syö niitä, pikkukaloja jotka syö niitä pieneliöitä ja isompia kaloja, jotka syö niitä pikkukaloja. Ne myös tietenkin lisääntyvät vapaasti ja tasapaino säilyy.
Olen unessa jo aikuinen ja etääntynyt naapurin lapsista, tosin olen ilmeisesti vielä suhteellisen ystävällisissä väleissä naapurin pojan kanssa, kun taas tyttö on täysin etääntynyt. Joku päivä se tyttö kuitenkin ottaa minuun yhteyttä ja alkaa juttelemaan minulle tekstiviestien välityksellä (hän siis asuu jossakin toisella paikkakunnalla) ja me alamme juttelemaan menneistä.
Se tyttö alkaa kyselemään minulta, kuinka läheisissä tekemisissä olen nykyään hänen perheensä kanssa, mikä on tietenkin aika outo kysymys, mutta minulla on aavistuksia, että hän aikoo kertoa minulle jotakin perheeseensä liittyviä karuja salaisuuksia omasta lapsuudestaan, jotka ovat olleet syynä sille, että hän on etääntynyt sittemmin myös omasta perheestään. Hän haluaa kuitenkin ensiksi ilmeisesti varmistaa, että kumalla "puolella" olen ja kuinka todennäköisesti minä tulen uskomaan häntä.
Me olemme juuri alkamassa pääsemässä itse asiaan, kun minun puolellani alkaa tulla ongelmia. Minä olen nimittäin kulkeutunut sen akvaarion luo tavalliseen ajanviettopaikkaani, koska se allas on siinä pihalla minun kotitaloni ja naapurin talon välissä, eikä siinä ole erikseen minkäänlaista raja-aitaa ja minulla on aina ollut vapaa pääsy akvaarion luo. Minun tavallinen hengailupaikkanio on jokin pieni katos, jonka yhdellä puolella on kaide ja toisilla kolmella puolella seinät. Katoksella ei ole pohjaa, vaan sieltä näkyy akvaarioon. Tarkoitus on, että sen kaiteen ylitse katsotaan sinne akvaarioon, mutta minun (ja naapurin lasten kai myös) tapana on ollut aina kiivetä sen kaiteen yli nojailemaan niihin seiniin jalkojen ja selän varassa samalla tavoin kuin jotkut nojaavat ovenkarmeihin. Se on vähän riskaabelia tietenkin, koska jos jokin menisi pieleen, minä molskahtaisin suoraan veteen (ja RIP puhelin myös), mutta en ole huolissani, koska olen pienestä asti leikkinyt akvaarion luona ja oleskellut siinä paikassa.
Siellä akvaariossa on joku "kuningaskala", joka on isoin ja vanhin saalistajakala siinä altaassa ja uniperspektiivi siirtyy kuuntelemaan hetkeksi sen ajatuksia, kun se saalistaa. Se on ilmeisesti odottanut, että joku muu altaassa asuva kala kasvaisi tarpeeksi isoksi, jotta siitä tulisi isoimmalle kalalle hyvä ateria, mutta se kala onkin yhtäkkiä kadonnut jonnekkin, mikä saa kuningaskalan suuttumaan. Se suuttuu niin paljon, että haluaa ylipäätään saalistaa ja tappaa jotakin isoa ja "sen arvoista", mikä tässä tilanteessa satun olemaan minä, joka houkuttelevasti "leijun" siinä pari-kolmekymmentä senttiä akvaarion pinnan yläpuolella.
Eli juuri kun me olemme alkamasssa puhua sen tytön salaisuudesta, jonka aavistelen jotenkin liittyvän tähän akvaarioon ja sen petokaloihin, minä huomaan, että se kuningaskala aikoo hyökätä minun kimppuuni. Unimielessäni on ollut kai norjan kissakalat ja ne tosi syvällä meren pohjassa asuvat valokalat, joilla on hirveät hampaat, koska se kuningaskala on juuri sellainen iso pötkylä, joka saattaa syöksähdellä arvaamattomasti nappaamaan saaliin hampaisiinsa, jotka on kunnon terävien piikkien viidakko. Jotenkin se onnistuu olemaan myös etanamainen ja käärmeminen, koska se pääsee ylös vedestä ja alkaa madella pitkin sen kopin seinää, jota vasten minun jalkani ovat ja pystyn katsomaan sitä silmiin/toiseen silmään ja se näyttää virnuilevan ihan kuin se tietäisi minun olevan jo ansassa.
Minä ehin juuri ja juuri pois siitä katoksesta ja kaiteen yli ennen kuin se kala syöksähtää. Tässä vaiheessa uni tavallaan pirstaloituu niin, että muistan erilaisia skenaarioita, mutta en ole varma mikä niistä on alkuperäinen uni ja mitkä muut mahdollisuudet tulivat mieleen heti, kun heräsin. Se kala saattaa ainakin kerran upahtaa takaisin veteen, tai saatan jossakin vaiheessa potkaista sitä ja sitten vasta kiivetä kaiteen yli. Siinä katoksessa saattaa olla jokin semmoinen luukku, jonka ehdin sulkea, ennen kuin se ehtii kaiteen yli.
Saatan olla myös puolihereillä, kun muistan, ettei minun olisi pitänyt paeta vaan taistella, ja mietin, miten olisi helpointa tappaa se kala. Kuvittelen, että ampuisin sen jousipyssyllä veteen tai houkuttelisin sen kuivalle maalle ja hoitelisin sitten jotenkin. Mietin myös, minkälaisen tarinan voisin keksiä ja paljonko totuutta pistäisin siihen tarinaan, jotta voisin kertoa sen naapurin isälle ja saisin sen itse ottamaan kiinni ja hengiltä sen oman vanhimman kalansa. En kuitenkaan luota siihen mieheen, koska sen akvaario liittyy jotenkin naapurin tytön synkkään menneisyyteen ja se akvaario on ollut kaikki ne vuodet naapurin isän isoimpana projektina ja se omistaa sen. Ja juuri sen omistama tappajakala on juuri käynyt minun kimppuuni.
Lopulta, kun olen alkanut miettiä asioita tarkkaan ja loogisesti, tajuan jossakin vaiheessa heränneeni.
-2.10.2022
Siellä on aitoa merenpohjaa muistuttavia kasveja ja aitoja meren kaloja, ja lukuun ottamatta jotakin hapetusta ja muita teknisiä juttuja, se on oma itsensä ylläpitävä mikroympäristönsä, eli siellä on vesikasveja, pieneliöitä ja hyönteisiä jotka syö niitä, pikkukaloja jotka syö niitä pieneliöitä ja isompia kaloja, jotka syö niitä pikkukaloja. Ne myös tietenkin lisääntyvät vapaasti ja tasapaino säilyy.
Olen unessa jo aikuinen ja etääntynyt naapurin lapsista, tosin olen ilmeisesti vielä suhteellisen ystävällisissä väleissä naapurin pojan kanssa, kun taas tyttö on täysin etääntynyt. Joku päivä se tyttö kuitenkin ottaa minuun yhteyttä ja alkaa juttelemaan minulle tekstiviestien välityksellä (hän siis asuu jossakin toisella paikkakunnalla) ja me alamme juttelemaan menneistä.
Se tyttö alkaa kyselemään minulta, kuinka läheisissä tekemisissä olen nykyään hänen perheensä kanssa, mikä on tietenkin aika outo kysymys, mutta minulla on aavistuksia, että hän aikoo kertoa minulle jotakin perheeseensä liittyviä karuja salaisuuksia omasta lapsuudestaan, jotka ovat olleet syynä sille, että hän on etääntynyt sittemmin myös omasta perheestään. Hän haluaa kuitenkin ensiksi ilmeisesti varmistaa, että kumalla "puolella" olen ja kuinka todennäköisesti minä tulen uskomaan häntä.
Me olemme juuri alkamassa pääsemässä itse asiaan, kun minun puolellani alkaa tulla ongelmia. Minä olen nimittäin kulkeutunut sen akvaarion luo tavalliseen ajanviettopaikkaani, koska se allas on siinä pihalla minun kotitaloni ja naapurin talon välissä, eikä siinä ole erikseen minkäänlaista raja-aitaa ja minulla on aina ollut vapaa pääsy akvaarion luo. Minun tavallinen hengailupaikkanio on jokin pieni katos, jonka yhdellä puolella on kaide ja toisilla kolmella puolella seinät. Katoksella ei ole pohjaa, vaan sieltä näkyy akvaarioon. Tarkoitus on, että sen kaiteen ylitse katsotaan sinne akvaarioon, mutta minun (ja naapurin lasten kai myös) tapana on ollut aina kiivetä sen kaiteen yli nojailemaan niihin seiniin jalkojen ja selän varassa samalla tavoin kuin jotkut nojaavat ovenkarmeihin. Se on vähän riskaabelia tietenkin, koska jos jokin menisi pieleen, minä molskahtaisin suoraan veteen (ja RIP puhelin myös), mutta en ole huolissani, koska olen pienestä asti leikkinyt akvaarion luona ja oleskellut siinä paikassa.
Siellä akvaariossa on joku "kuningaskala", joka on isoin ja vanhin saalistajakala siinä altaassa ja uniperspektiivi siirtyy kuuntelemaan hetkeksi sen ajatuksia, kun se saalistaa. Se on ilmeisesti odottanut, että joku muu altaassa asuva kala kasvaisi tarpeeksi isoksi, jotta siitä tulisi isoimmalle kalalle hyvä ateria, mutta se kala onkin yhtäkkiä kadonnut jonnekkin, mikä saa kuningaskalan suuttumaan. Se suuttuu niin paljon, että haluaa ylipäätään saalistaa ja tappaa jotakin isoa ja "sen arvoista", mikä tässä tilanteessa satun olemaan minä, joka houkuttelevasti "leijun" siinä pari-kolmekymmentä senttiä akvaarion pinnan yläpuolella.
Eli juuri kun me olemme alkamasssa puhua sen tytön salaisuudesta, jonka aavistelen jotenkin liittyvän tähän akvaarioon ja sen petokaloihin, minä huomaan, että se kuningaskala aikoo hyökätä minun kimppuuni. Unimielessäni on ollut kai norjan kissakalat ja ne tosi syvällä meren pohjassa asuvat valokalat, joilla on hirveät hampaat, koska se kuningaskala on juuri sellainen iso pötkylä, joka saattaa syöksähdellä arvaamattomasti nappaamaan saaliin hampaisiinsa, jotka on kunnon terävien piikkien viidakko. Jotenkin se onnistuu olemaan myös etanamainen ja käärmeminen, koska se pääsee ylös vedestä ja alkaa madella pitkin sen kopin seinää, jota vasten minun jalkani ovat ja pystyn katsomaan sitä silmiin/toiseen silmään ja se näyttää virnuilevan ihan kuin se tietäisi minun olevan jo ansassa.
Minä ehin juuri ja juuri pois siitä katoksesta ja kaiteen yli ennen kuin se kala syöksähtää. Tässä vaiheessa uni tavallaan pirstaloituu niin, että muistan erilaisia skenaarioita, mutta en ole varma mikä niistä on alkuperäinen uni ja mitkä muut mahdollisuudet tulivat mieleen heti, kun heräsin. Se kala saattaa ainakin kerran upahtaa takaisin veteen, tai saatan jossakin vaiheessa potkaista sitä ja sitten vasta kiivetä kaiteen yli. Siinä katoksessa saattaa olla jokin semmoinen luukku, jonka ehdin sulkea, ennen kuin se ehtii kaiteen yli.
Saatan olla myös puolihereillä, kun muistan, ettei minun olisi pitänyt paeta vaan taistella, ja mietin, miten olisi helpointa tappaa se kala. Kuvittelen, että ampuisin sen jousipyssyllä veteen tai houkuttelisin sen kuivalle maalle ja hoitelisin sitten jotenkin. Mietin myös, minkälaisen tarinan voisin keksiä ja paljonko totuutta pistäisin siihen tarinaan, jotta voisin kertoa sen naapurin isälle ja saisin sen itse ottamaan kiinni ja hengiltä sen oman vanhimman kalansa. En kuitenkaan luota siihen mieheen, koska sen akvaario liittyy jotenkin naapurin tytön synkkään menneisyyteen ja se akvaario on ollut kaikki ne vuodet naapurin isän isoimpana projektina ja se omistaa sen. Ja juuri sen omistama tappajakala on juuri käynyt minun kimppuuni.
Lopulta, kun olen alkanut miettiä asioita tarkkaan ja loogisesti, tajuan jossakin vaiheessa heränneeni.
-2.10.2022