Nämä ovat pieni joukko vanhoja (huonosti ylös kirjoitettuja) tai muuten vain lyhyitä/epäselviä unia, joista on kuitenkin jäänyt mieleen jokin mielenkiintoinen idea/yksityiskohta. Osa pätkistä ovat vain huvittavia todistuksia unilogiikan epäloogisuudesta. Löysin nämä selaillessani vanhan unipäiväkirjani alkusivuja, ja ilmeisesti olin unohtanut kokonaan nähneeni joskus tällaisia.
On olemassa loitsukirjoja, jotka muuten näyttävät aivan tavallisilta kivilaatoilta, mutta kun oikea ihminen aktivoi ne, niihin ilmestyy hohtavan keltaisia merkkejä, jotka muodostavat jokaiselle kirjalle oman pulmapelinsä. Kun kaikki palat ovat oikeassa asennossa, niin kirja aukeaa ja sivuja pääsee selamaan. Loitsut ovat nyt myös ymmärrettävässä järjestyksessä.
Olen nykyisen loitsijan oppilas.
- Loitsukirjojen salaisuudet, 14-15.1.2019, nähty iltayöllä
Olen nykyisen loitsijan oppilas.
- Loitsukirjojen salaisuudet, 14-15.1.2019, nähty iltayöllä
Olen Fitz Salamurhaajan oppipojasta, ja menen takaisin Mollyn ja Burrichin luo (eli trilogian viimeisen kirjan tapahtumia/tapahtumia joita ei oikeasti tapahtunut). Unista mieleen jää jännimpänä mieleen se, kuinka tarkasti ja aidontuntuisesti mielestäni kykenen samaistumaan ja sulautumaan Fitzin ajatuksiin ja mindsettiin.
Kunnia kuuluu ehkä Robin Hobbille, sillä hän on taitava kirjoittamaan henkilökeskeistä fantasiaa. Samaan aikaan se sarja, varsinkin viimeinen kirja meni niin tunteisiin, etten ole vieläkään kyennyt jatkamaan samaan maailmaan sijoittuvia muita Hobbin kirjoja, vaikka hän onkin todella taitava kirjoittaja. Tykkään siitä, kun kirjojen päähenkilöt kokevat realistisia vaikeuksia, mutta no thanks en pyytänyt, että sydämeni revittäisiin rinnasta ulos ja silvottaisiin tuhansiin palasiin samalla kun joudun katselemaan, Robin. (Se menee selvästi vieläkin tunteisiin xD)
- Murtunut sankari, 18-19.1.2019, iltayöstä
Kunnia kuuluu ehkä Robin Hobbille, sillä hän on taitava kirjoittamaan henkilökeskeistä fantasiaa. Samaan aikaan se sarja, varsinkin viimeinen kirja meni niin tunteisiin, etten ole vieläkään kyennyt jatkamaan samaan maailmaan sijoittuvia muita Hobbin kirjoja, vaikka hän onkin todella taitava kirjoittaja. Tykkään siitä, kun kirjojen päähenkilöt kokevat realistisia vaikeuksia, mutta no thanks en pyytänyt, että sydämeni revittäisiin rinnasta ulos ja silvottaisiin tuhansiin palasiin samalla kun joudun katselemaan, Robin. (Se menee selvästi vieläkin tunteisiin xD)
- Murtunut sankari, 18-19.1.2019, iltayöstä
Olen ninja, ja käyn jonkun vanhan ruotsinopettajani kimppuun (en kirjoittanut ylös oliko se oikea entinen ruotsinopettajani vai kuviteltu). Olen hyvä ninja, koska osaan ruotsia ja melkein täysin sujuvasti.
- Ditt språk är inte i samma liga som mina ninjakunskaper, 18-19.1.2019, aamuyöstä
- Ditt språk är inte i samma liga som mina ninjakunskaper, 18-19.1.2019, aamuyöstä
Näen samana yönä kahta painajaista, toinen niistä on yksi ensimmäisistä muistiin kirjoittamistani (tavallaan) zombiunista. Unista näkyy selvästi, kuinka vahvasti lukemani tarinat vaikuttavat mielikuvitukseeni, sekä unessa että valveilla.
Ensimmäisessä unessa tutkin retkueen mukana paikkoja, jotka ovat sen tavallisen Keski-Maan kartan ulkopuolella. Jostakin syystä siellä on vain pelottavaa. (En kirjoittanut ylös mikä siellä oli pelottavaa. Ehkä se, että olin kartan ulkopuolella.)
Toisessa unessa olen kotona perheeni kanssa ja siellä on myös joku paha tyyppi. Tämä vieras on jotenkin tehnyt kaikista muista perheenjäsenistäni ahjottuja (Scott Lynchin Locke Lamoran valheista tuttu juttu, periaatteessa syöviä ja liikkuvia vegetatiivisessa tilassa olevia ihmisiä) paitsi äitistä ja minusta.
Talossa on myös jotenkin Illuminaesta minulle tuttu sairaus(?) joka on ihmisen muodossa ja näyttää minun ikäiseltäni tytöltä. Koetan koko ajan tappaa sitä, mutta en pysty, vaan se vain nauraa minulle, kunnes äiti onnistuu hiipimään tytön taakse keittiössä säilytettävän vasaran kanssa ja iskemään sitä.
- Ikuisia inspiraatioita, 13-14.2.2019, iltayöstä
Ensimmäisessä unessa tutkin retkueen mukana paikkoja, jotka ovat sen tavallisen Keski-Maan kartan ulkopuolella. Jostakin syystä siellä on vain pelottavaa. (En kirjoittanut ylös mikä siellä oli pelottavaa. Ehkä se, että olin kartan ulkopuolella.)
Toisessa unessa olen kotona perheeni kanssa ja siellä on myös joku paha tyyppi. Tämä vieras on jotenkin tehnyt kaikista muista perheenjäsenistäni ahjottuja (Scott Lynchin Locke Lamoran valheista tuttu juttu, periaatteessa syöviä ja liikkuvia vegetatiivisessa tilassa olevia ihmisiä) paitsi äitistä ja minusta.
Talossa on myös jotenkin Illuminaesta minulle tuttu sairaus(?) joka on ihmisen muodossa ja näyttää minun ikäiseltäni tytöltä. Koetan koko ajan tappaa sitä, mutta en pysty, vaan se vain nauraa minulle, kunnes äiti onnistuu hiipimään tytön taakse keittiössä säilytettävän vasaran kanssa ja iskemään sitä.
- Ikuisia inspiraatioita, 13-14.2.2019, iltayöstä