Olen joku kiinalais-amerikkalainen tubettaja (yes, very random), joka kuvaa jonkun älykkään dronen avulla videota, jossa menen johonkin autioon lasketteluhalliin, jossa olen lasketellut joskus lapsena silloin kun halli oli vielä käytössä. Minun ei tarvitse siis itse kuvata mitään, vaan drone leijailee ympärilläni, välillä kuvaten minun kasvojani, välillä ympäristöä tai sitä, mitä minä olen sillä hetkellä tekemässä.
Lasketteluhalli on oikeastaan vain iso huone, jossa on vain "mäki", joka oli peitetty tekolumella silloin, kun halli oli käytössä, ja jokin ankkurihissi tai semmoinen metallinen ketjujuttu, josta pidetään kiinni ja se nostaa laskettelijat mäen päälle parikymmentä senttiä ilmassa. Samalla kun tutkin paikkaa joka on sittemmin suljettu ja autioitunut, kerron storytimea siitä, miten Kiinan sisäinen turvallisuuspolitiikka on tehnyt minusta epäilyttävän henkilön vain siksi, koska minun äitini on amerikkalainen. Ilmeisesti en asu Kiinassa enää ja kerron siis nyt kokemuksistani.
Kun pääsen halliin sisään ja esittelen paikkaa, koetan pistää hissin päälle ja se herääkin henkiin (tiesin sen toimivan, koska unessa kävin aiemminkin siellä ilmeisesti valmistelemassa paikkaa). Tartun kiinni hissiin ja se nostaa minut ilmaan ja alkaa hilaamaan ylös ja vähän liian myöhään minä alan hoksata, kuinka ruosteessa se hissi oikeasti on, kuinka kova se alla oleva muovinen mäki on kun siinä ei ole enää lunta päällä, ja kuinka jyrkkä se oikeasti myös on. Mäen ylhäällä ei olekaan edes mitään hyvää odottelutasannetta, vaan jokin lahonnut köydenpätkä, josta kuuluisi ottaa kiinni (mikä ei oikein käy järkeen mutta niin se on ainakin tässä unessa).
En tartu köyteen, sillä olen aikaa varma että se napsahtaa heti poikki, vaan päästän irti hissistä ja alan heti liukumaan. Koetan hidastaa vauhtiani mahdollisimman paljon kengillä ja käsillä kun lasken alas. Olen iloinen, kun pääsen hengissä mäestä alas ja lähden melko heti ulos. Uni varmaan jatkuu tästä vielä jonkun verrran eteenpäin, mutta herään pian sen jälkeen ja tämä on selkein pätkä.
-29.9.2022, aamuyöstä
Lasketteluhalli on oikeastaan vain iso huone, jossa on vain "mäki", joka oli peitetty tekolumella silloin, kun halli oli käytössä, ja jokin ankkurihissi tai semmoinen metallinen ketjujuttu, josta pidetään kiinni ja se nostaa laskettelijat mäen päälle parikymmentä senttiä ilmassa. Samalla kun tutkin paikkaa joka on sittemmin suljettu ja autioitunut, kerron storytimea siitä, miten Kiinan sisäinen turvallisuuspolitiikka on tehnyt minusta epäilyttävän henkilön vain siksi, koska minun äitini on amerikkalainen. Ilmeisesti en asu Kiinassa enää ja kerron siis nyt kokemuksistani.
Kun pääsen halliin sisään ja esittelen paikkaa, koetan pistää hissin päälle ja se herääkin henkiin (tiesin sen toimivan, koska unessa kävin aiemminkin siellä ilmeisesti valmistelemassa paikkaa). Tartun kiinni hissiin ja se nostaa minut ilmaan ja alkaa hilaamaan ylös ja vähän liian myöhään minä alan hoksata, kuinka ruosteessa se hissi oikeasti on, kuinka kova se alla oleva muovinen mäki on kun siinä ei ole enää lunta päällä, ja kuinka jyrkkä se oikeasti myös on. Mäen ylhäällä ei olekaan edes mitään hyvää odottelutasannetta, vaan jokin lahonnut köydenpätkä, josta kuuluisi ottaa kiinni (mikä ei oikein käy järkeen mutta niin se on ainakin tässä unessa).
En tartu köyteen, sillä olen aikaa varma että se napsahtaa heti poikki, vaan päästän irti hissistä ja alan heti liukumaan. Koetan hidastaa vauhtiani mahdollisimman paljon kengillä ja käsillä kun lasken alas. Olen iloinen, kun pääsen hengissä mäestä alas ja lähden melko heti ulos. Uni varmaan jatkuu tästä vielä jonkun verrran eteenpäin, mutta herään pian sen jälkeen ja tämä on selkein pätkä.
-29.9.2022, aamuyöstä