"Sitten kun..." tag

Lakritsipiippu Isengardista haastoi minut vastaamaan tähän uuteen tägiin ja pitihän minun heti siihen tarttua! Kysymyksiä on seitsemän ja tarkoituksena on ilmeisesti haastaa aina yksi uusi henkilö vastaamaan (ja kai tähän voi vastata haastamattakin, jos sellaisen innostuksen saa). Itse haastan tällä kertaa Naginin Tarinapuusta.  Mutta ei kun vastaamaan!

Sitten kun...

...mä oon rikas:

Ostan itselleni paljon kirjoja, ostan ison palan maata ja metsää jonkin pienen lammen tai joen läheltä, rakennutan sinne itselleni unelmieni ekologisen minikodin ja elän siellä onnellisena elämäni loppuun asti lemmikkieläinteni kanssa. Mahdollisesti seikkailen myös ulkomailla ystävieni kanssa - paino sanalla seikkailen. Jos vain lähtee autolla jonnekin ajamaan ja katsotaan sitten minne päädytään (luultavasti eksyksiin jonnekin korpeen, mutta ainakin saa arvokkaita kokemuksia)

...mä oon 27:

Opiskelen kovaa vauhtia joko eläinlääkiksessä tai lääketieteellisessä. Jos olen lääketieteellisessä, olen siis tässä vaiheessa jo varmaan päättänyt, että haluan tosissani ryhtyä oikeuslääketieteelliseksi patologiksi lääkäriksi valmistumisen jälkeen, koska se oikeastaan on ainoa suuntautuminen, mikä ihmislääketieteessä minua kiinnostaa. Koetan varmaan löytää keinoja siihen, että miten saan pidettyä itseni henkisesti terveenä sitten kun oikeasti alan ammattiani toimittamaan, koska tapaturmaisesti kuolleitten ihmisten jatkuva tutkiminen on kuitenkin todella raskasta ja voi aiheuttaa esim. PTSD:tä (olen siitä tietoinen). Mutta samalla kuitenkin varmasti nautin opiskelusta ja siitä, että voin tehdä tulevaisuudessa jotakin josta on todella hyötyä. Jos taas olen eläinlääkiksessä, olen varmaan ihan täpinöissäni siitäkin.

...mä oon vanha:

Oon tilanteessa, jossa voin sanoa, etten kadu mitään mitä elämässäni oon tehny. Tai jos musta tuntuu, että on jotakin katumuksia, niin koetan saada ne vielä aikaiseksi. En aio ainakaan elää tavallista vanhusta, vaan annan aurinkoni laskea tyylillä (jos terveys vain sallii, ja jos ei salli, niin sitten kulutan itseni vain nopeammin loppuun, en halua kituuttaa jossain hoitolaitoksessa vuosikausia).

...mä omistan talon:

Se on just sellainen minikoti (tai ainakin todella pieni, tein joskus koulussa suunnitelmat 5*5*5 m kokoiseen kämppään jossa on parvi ja se on aika ideaali) jossa voin sitten keskittyä johonkin aivan muuhun kuin siihen, miten paljon turhaa tavaraa mulla on nurkissa ja kuinka usein pöly kertyy joka paikkaan. Koska asun veden lähellä, niin huussi ja sauna voi olla erikseen ja kesäisin kylven tai uin joka päivä, oli sää mikä tahansa. Koska omistan talon ympäriltä aika paljon metsää ja niittyä, niin sinne mahtuu vaikkapa kaksi kissaa kuljeskelemaan ja itsekin voin keräillä yrttejä ja marjoja ja vaellella ja mennä ulos lukemaan kirjaa, kun siltä tuntuu.

...mä valmistun:

On varmaan jonkin aikaa aika tyhjä olo. Olen jo nyt panostanut sen verran kouluun ja osaan vain arvata, että sitten kun loppukokeet ja yliopistoon hakemiset lähsetyvät, olen aika stressaantunut ja pistän kaiken peliin. Mutta koska en usko, että ensi yrittämällä pääsen yliopistoon, niin edessä taitaa olla välivuosi joko työskennellen, au pairina ollen ja/tai biologiaa lukien (koska sitä ei tällä hetkellä ole ollenkaan eikä mahdu lukkariin ja se ois kyllä tarpeen...). Mutta toivottavasti saan hetken hengähdystauon ja saan nauttia hetken vain elämästä. 

...mä julkaisen kirjan:

Pidän sen omana salaisuutena ja jatkan tietenkin kirjoittamista. Jos joskus minun kirjoja julkaistaan, niin julkaisen ne luultavasti salanimellä ja kerron enintään parille lähimmälle ystävälleni, koska mun perheellä ei ole nytkään aavistustakaan siitä, miten paljon aikaa käytän kirjoittamiseen ja on se on ihan hyvä näin. Ei sillä, että mitenkään haluaisin pitää sitä salaisuutena, mutta lähinnä jos mun suku ja perhe saa tietää, että oon kirjailija, niin sitten ne varmaan kertois joka ikiselle kohtaamalleen ihmiselle, että "Meidänpä suvussa on kirjailija," ja kuolisin facepalmeihin ennen kuin saan toisen kirjani kirjoitettua. Eikä ajatus siitä, että saisin kritiikkiä jostakin fantasiakirjasta omalta isältäni oikein innosta (ja sitä kyllä saisin, tahdoin tai en, mulla kun sattuu olemaan sellainen isä, joka peruskoulun kokeita allekirjoittaessaan luki jo silloinkin mun kaikki vastaukset läpi).

...mä menetän jonkun läheisen:

Toivon, että tunnen itseni siinä vaiheessa niin hyvin ja luotan jäljelle jääneisiin läheisiini sen verran, että voin oikeasti käsitellä ja jakaa sitä surua. Koska en halua ruveta jäävuoreksi ja sulkea kaikkia niitä huonoja tunteita ulkopuolelle (koska saattaisin kyetä siihen ihan hyvinkin), koska samalla luultavasti suljen myös monet hyvätkin tunteet pois. Ehkä kirjoittaminen auttaisi minua käsittelemään tapahtunutta myös.

Huh, siinä! Oli kyllä kiva mietttiä tällaisia asioita ja kirjoittaa niihin vastauksia, koska tykkään just tulevaisuuden spekuloinnista ja kaikkien mahdollisten tulevaisuuksien käsittelemisestä. Toivottavasti tähän haasteeseen tulee muitakin ihmisiä vastaamaan, koska aina on kiva lukea erilaisia vastauksia!

-Ai-